Illalla oli suuret tanssiaiset Pomarén luona, jäähyväistanssiaiset
_Rendeerin_ upseereille -- Aiottiin tanssia aina lähtöhetkeen saakka,
joksi "valkeatukkainen amiraali" oli määrännyt päivännousun.
Ja Rarahu ja minä olimme päättäneet ottaa osaa niihin.
Näissä tanssiaisissa oli tavattomasti väkeä Papeeten tanssiaisiksi.
Hovin kaikki tahitittaret, muutamia euroopalaisia naisia -- kaikki
mitä siirtokunnan keskuudesta oli saatu kokoon -- ja sitten kaikki
_Rendeerin_ upseerit ja ranskalaiset toimihenkilöt.
Rarahun ei tietysti ollut lupa tulla juhlasaliin, mutta silläaikaa
kun väkijoukko tanssi kuumeista _upa-upaa_ puutarhoissa, oli hänet
ja muutamia samassa asemassa olevia nuoria naisia kuningattaren
suostumuksella pyydetty istumaan verannalle, korokkeelle, mistä he
saattoivat, yhtä hyvin kuin sisällä, nähdä ja olla näkyvissä. -- Ja
kun ottaa huomioon tahitilaisen välinpitämättömyyden pidettiin aivan
luonnollisena, että minä usein nojauduin ikkunaan keskustelukseni
ystävättäreni kanssa.
Tanssiessani kohtasin minä usein hänen vakavan katseensa; häntä valaisi
kuin näkyä lampun punainen valo, sekaantuneena kuun sinisiin säteihin.
Hänen valkea hameensa ja hänen helminauhansa välkkyivät ulkona
vallitsevan pimeyden synkkää taustaa vasten.
Keskiyön aikana kutsui kuningatar minut merkillä luokseen. -- Sinne
kannettiin hänen sairas pojantyttärensä, joka oli tahtonut, että hänet
puettaisiin noita tanssiaisia varten -- Pikku Pomaré oli tahtonut
jättää minut hyvästi ennen nukkumistaan.
Kaikesta huolimatta olivat nuo tanssiaiset surulliset. _Rendeerin_
upseerit, jotka olivat enemmistönä, loivat siihen lähdön ja eron
tunnelman, jota vastaan ei voinut ponnistella -- Siellä oli nuoria
miehiä, joitten tuli jättää hyvästit armaalleen, huolettomalle
iloiselle elämälleen; -- siellä oli myöskin vanhoja merimiehiä, jotka
kolme tai neljä kertaa elämänsä juoksun varrella olivat tulleet
Tahitiin, jotka tiesivät, että heidän ratansa nyt oli lopussa, ja
joitten sydäntä kouristi ajatus etteivät he enää palaisi.
Prinsessa Ariitéa tuli luokseni, paljon vilkkaampana kuin tavallisesti,
puhuen paljon nopeammin.
"Kuningatar pyytää teitä, Loti", sanoi hän, "asettumaan pianon ääreen
ja soittamaan meluisimman valssin, minkä osaatte, soittamaan sen hyvin
nopeasti, ja siirtymään sitte keskeytyksettä toiseen tanssiin, ja sitte
vielä kolmanteen, että laimeneva karkelo elostuisi taas".
Minä soitin kuin kuumeessa, huumaten itseni, kaikkea mitä satuin
keksimään. -- Minun onnistui hetkeksi elostuttaa tanssi; mutta vilkkaus
oli vain teennäistä -- ja minä en voinut kannattaa sitä pitempää aikaa.