-- -- -- Minä en osaa ilmaista sitä outoa vaikutusta, minkä Rarahu
englantia puhuessaan teki minuun. Hän oli itsekin tietoinen siitä, eikä
käyttänyt sitä kieltä muulloin kuin ollessaan aivan varma siitä, mitä
aikoi sanoa ja toivoessaan, että se erikoisesti koskisi mieleeni. Hänen
äänensä oli silloin määrittelemättömän suloinen, siinä oli älykkyyden
ja surumielisyyden outoa viehätystä. Oli sanoja ja lauseita, jotka hän
lausui hyvin, ja silloin tuntui siltä, että hän oli nuori tyttö, samaa
verta ja rotua kuin minä, kuin tuo äkkiä lähentäisi meitä toisiimme
salaperäisellä, odottamattomalla tavalla -- -- --
Hän huomasi nyt, ettei enää kannattanut ajatellakaan minun jäämistäni
hänen luokseen, että tuosta vanhasta suunnitelmasta oli luovuttu kuin
lapsellisesta unesta, että kaikki tuo oli aivan mahdotonta ja aivan
lopussa ainaisesti. Meidän päivämme olivat lasketut. -- Korkeintaan
puhuin minä palaamisesta, eikä hän enää uskonut sitäkään. En tiedä,
mitä pikku raukka oli tehnyt minun poissaollessani, hänellä ei
tiedetty olleen euroopalaisia rakastajia, siinä kaikki mitä olin
halunnut tietää. -- Minulla oli ainakin jonkunlainen vaikutusvalta
hänen mielikuvitukseensa, valta, jota erokaan ei ollut poistanut, ja
jota ei saattanut olla kellään muulla kuin minulla. Palatessani oli
hän tuhlannut minulle määrättä kaikkea sitä rakkautta, mitä nuori,
kuusitoistavuotias tyttö saattaa antaa -- ja kuitenkin huomasin minä
selvästi, että Rarahu loittoni minusta meidän viimeisten päiviemme
pois kiitäessä. Hän hymyili yhä omaa rauhallista hymyään, mutta minä
tunsin, että hänen sielunsa täyttyi katkeruudella, pettymyksellä,
mykällä harmilla ja kaikilla hänen kesyttömän luonteensa hillittömillä
intohimoilla.
Ja minä rakastin häntä kuitenkin!
Mikä ahdistus, kun täytyi jättää hänet, jättää hänet
kadotettuna -- -- --
"Oi rakas, pieni armaani", sanoin minä hänelle. "Oi, rakkahin, olethan
järkevä minun lähdettyänikin! Ja minä palaan jos Jumala sen sallii.
Uskothan sinä Jumalaan, sinäkin, rukoile ainakin -- ja me saamme vielä
tavata toisemme iankaikkisuudessa."
"Lähde sinäkin", sanoin minä hänelle hartaasti. "Mene kauas tästä
Papeeten kaupungista, mene Tiahuin, pikku ystävättäresi luo, kaukaiseen
piirikuntaan, minne euroopalaiset eivät tule. -- Sinä menet naimisiin
niinkuin hänkin, sinä saat perheen niin kuin kristityt naiset, pieniä
lapsia, jotka kuuluvat sinulle, ja joita sinä pidät luonasi, sinä tulet
onnelliseksi" -- -- --
Aina silloin ilmestyi hänen huulilleen tuo käsittämätön hymy
-- hän painoi päänsä alas, eikä vastannut enää -- ja minä
ymmärsin, että hänestä minun lähtöni jälkeen tulisi yksi Papeeten
ajattelemattomimmista, hukkaan menneistä tyttäristä.
Mitä ahdistusta tunsinkaan, Jumalani, kun hän hiljaisena ja
hajamielisenä hymyili kaikelle rukoilevalle ja intohimoiselle, mitä
minä osasin sanoa hänelle, hymyili tuota samaa synkän huoletonta,
epäilevää ja iroonista hymyä. -- -- --
Onko kärsimystä, jota voisi verrata siihen kun rakastat, ja tunnet
ettei sanojasi enää kuunnella? -- että tuo sinulle kuulunut sydän
sulkeutuu, teit mitä hyvänsä? -- että hänen luonteensa hämärä ja
selittämätön puoli taas ottaa hänet valtoihinsa voimallaan ja
oikeudellaan? -- -- --
Ja kuitenkin rakastat koko sielullasi tuota sielua, joka liukuu
luotasi. Ja sitten on kuolema siinä odottamassa. Se vie pian tuon
jumaloidun ruumiin, joka oli liha sinun lihastasi. Kuolema, josta ei
ole ylösnousemusta, ei toivoa -- koska se, joka on kuolemaisillaan, ei
enää usko mihinkään pelastavaan, eikä elähyttävään. -- -- --
Jos tuo sielu olisi läpeensä huono ja kadotettu -- uhraisit sen
kuin saastaisen esineen -- -- -- Mutta tunne siitä, että se kärsii,
tietoisuus, että se on ollut hellä, lempivä, puhdas! -- -- -- Hänet
verhoo kuin pimeyden varjo -- ennenaikainen kuolema, joka tukahuttaa
ja jäätää hänet. Ehkei vielä olisi mahdotonta pelastaa häntä -- mutta
sinun täytyy lähteä, mennä pois ainaiseksi -- ja aika kuluu, etkä sille
mitään voi! -- -- --
Silloin tulevat lemmen hurmauksen hetket, lemmen ja kyynelten; --
pyrit viime hetkellä juopumaan kaikesta siitä, mitä sinulta paluutta
viedään -- ja ottamaan vielä, ennen lähestyvää loppua, kaiken sen,
mitä elämältä saa riistetyksi pyörryttävää iloa, ja kuumeisia
aistimuksia -- -- --