Vanhan Hapaton maja oli muutaman askeleen päässä merestä. Se oli
klassillinen maoriasumus vanhoine, mustine mukulakiviperusteineen,
läpinäkyvine seinineen ja pandanuskattoineen, jossa skorpioonit
ja tuhatjalkaiset majailivat. -- Tukevat puupölkyt kannattivat
vanhanmallisia, suuria vuoteita, joiden verhot olivat tehdyt
ohennetusta ja pehmennetystä silkkiäispuun kuoresta. -- Huonetta
kalusti vain kömpelö pöytä ja nuo suuret vuoteet; mutta pöydälle
oli asetettu tahitilainen Raamattu, joka muistutti kävijöille, että
Kristuksen oppia pidettiin kunniassa tässäkin halvassa majassa.
Teharo, Taimahan veli, oli viidenkolmatta ikäinen mies, jonka
kasvot olivat älykkäät ja lempeät. Hän muisteli veljeäni
kiintymyksensekaisella kunnioituksella ja otti minut ilolla vastaan.
Hänellä oli käytettävänään piirin päällikön valaanpyyntivenhe ja
päätimme palata Tahitiin heti kun tuuli ja meri sen sallisivat.
Sanoin olevani tottunut alkuasukkaiden ravintoon, ja että minä
tyytyisin niin kuin muukin perhe leipäpuun hedelmiin. Mutta vanha
Hapato oli käskenyt ryhtyä suuriin valmistuksiin minun ilta-ateriaani
varten, josta piti tulla oikeat pidot. Ajettiin takaa kanoja
teurastettaviksi, ja nurmikolle sytytettiin suuri tuli, jossa minulle
paistettaisiin _feiiä_ ja leipäpuun hedelmiä.