Taamarin syntymäajan määrääminen oli hyvin vaikeaa, ja minä kyselin
sitä turhaan naisilta. Täällä, missä vuodenajat kuluvat huomaamatta,
ikuisen kesän vallitessa, on ajantieto epätäydellistä ja vuosia tuskin
lasketaankaan.
"Kuitenkin", sanoi Hapato, "on päällikön haltuun jätetty papereita,
jonkunlaisia koko perheen lapsien syntymätodistuksia ja niitä
säilytetään piirikunnan _farehaussa_".
Eräs nuori tyttö läksi minun pyynnöstäni hakemaan niitä Tepaheun
kylästä luvaten palata kahden tunnin kuluttua.
Tuo paikka, missä nyt olimme, oli jollain lailla suuremmoinen ja
kamala; ei mikään Euroopassa saata antaa käsitystä polynesialaisesta
maisemasta; tuo loisto ja tuo surumielisyys on luotu toisenlaista
mielikuvitusta varten kuin meidän.
Takanamme ryntäsivät korkeat vuoren kärjet kohti kirkasta, syvää
taivasta. Koko tuon suunnattomaksi kaareksi kaartuvan lahden rannoilla
heiluivat kookospalmut pitkien runkojensa varassa ja voimakas
troopillinen valo säkenöi kaikkialla. Merituuli puhalsi voimakkaasti,
kuivuneet lehdet lentelivät pyörteinä, meri ja korallit pauhasivat
äänekkäästi. -- -- --
Tarkastelin ihmisiä ympärilläni. He tuntuivat minusta toisenlaisilta
kuin tahitilaiset; heidän vakavilla kasvoillaan oli paljon villimpi
ilme.
Henki nukkuu matkoihin tottuessa. Rupee sopeutumaan kaikkeen:
omituisimpiinkin eksoottisiin seutuihin samoin kuin merkillisimpiin
kasvoihinkin. Muutamina hetkinä kuitenkin, kun henki herää ja tulee
entiselleen, pistää ympäröivä omituisuus äkkiä silmään.
Minä katselin noita alkuasukkaita kuin tuntemattomia, ensi kertaa
rotujemme syvimpien eroavaisuuksien ajatus- ja tuntematapojen
läpitunkemana. Vaikka olinkin puettu niin kuin he, ja vaikka
ymmärsinkin heidän kieltään, olin kuitenkin eristettynä heidän
keskellään, aivan kuin maailman autioimmalla saarella.
Minä tunsin raskaasti tuon välimatkan, mikä erotti minut siitä
pienestä maan kolkasta, joka oli minun, meren äärettömyyden ja syvän
yksinäisyyteni -- --
Minä katselin Taamaria ja kutsuin hänet luokseni: hän nojasi
tuttavallisesti polviini pientä, ruskeaa päätään. Ja minä ajattelin
veljeäni Georges'ia, joka nukkui tällä hetkellä ikuista unta, meren
syvyyksissä, tuolla Bengalin kaukaisella rannikolla. -- Tuo lapsi oli
hänen poikansa ja meidän verestämme lähtenyt perhe jatkuisi näillä
kaukaisilla saarilla -- -- --
"Loti", sanoi vanha Hapato nousten, "tule lepäämään minun majaani, joka
on sadan askeleen päässä täältä, toisella rannalla. Sinä löydät sieltä
syötävää ja makuusijan, saat tavata poikani Teharon, ja te saatte
yhdessä sopia keinoista, miten pääset takaisin Tahitiin tuon lapsen
kanssa, jonka tahdot viedä mukaasi".