Marraskuun 26 p:nä 1873.
Merellä. -- Me olemme eilen kulkeneet voimakkaan tuulen puhaltaessa
Pomotun saarien keskitse.
Troopillinen vihuri puhaltaa reippaasti, taivas on pilvessä.
Keskipäivällä, maata (Tahiti) vasemmalla, edessä.
John näki sen ensimäiseksi, epäselvänä möhkäleenä pilvien keskellä:
Faa'am niemen.
Muutamaa minuuttia myöhemmin kangastelivat Moorean huiput oikealla,
läpinäkyvän verhon takana.
Lentokaloja nousee sadottain merestä.
_Suloinen saari_ on tuossa aivan lähellä. -- -- -- Omituinen
vaikutelma, jota ei osaa sanoin kertoa. -- -- --
Nyt tuo tuuli jo tahitilaisia tuoksuja, oranssien ja kukkivien
gardenioiden lemua.
Suunnaton pilviröykkiö lepää raskaana saaren päällä. Tuon mustan
verhon alta alkaa jo erottaa vihreyttä ja kookospalmuja. Vuoret
kulkevat nopeasti ohi: Papeenoo Mahenan suuri kallio, Fataua ja sitten
Venusniemi, Fare-Ute ja Papeeten lahti.
Pelkäsin kuvitelmieni pettävän, mutta Papeeten ulkonäkö on lumoava.
Kaikki tuo kultainen vehreys tekee kauempaa maagillisen vaikutuksen
ilta-auringossa.
Kello on seitsemän, kun me saavumme ankkuripaikalle. Rannikolla ei ole
ketään katsomassa tuloamme. Kun astun maihin on jo yö. -- -- --
On kuin huumautunut tuosta tahitilaisesta tuoksusta, mikä iltaisin
tiivistyy paksun lehvikön alle -- -- -- Tuolla pimeydellä on
taikavoima. -- Tuntee outoa onnea tietäessään taas olevansa tässä
maassa. -- -- --
-- -- -- Lähden kulkemaan palatsiin vievää tietä. Tänä iltana on
se autio. Buraot ovat peittäneet sen suurilla, kalpeankeltaisilla
kukillaan ja kuihtuneilla lehdillään. Noitten puiden alla vallitsee
synkkä pimeys. Levoton surumielisyys valtaa mieleni vähitellen
tuntemattomasta syystä tuon odottamattoman hiljaisuuden keskellä;
luulisi, että maa on kuollut. -- -- --
Lähestyn Pomarén asuntoa. -- -- Kuningattaren naiset ovat siellä
istuen vaieten paikoillaan. Mikä outo oikku on pidättänyt täällä nuo
veltot olennot, jotka toiseen aikaan olisivat iloisesti juosseet meitä
vastaan? -- -- -- He ovat kuitenkin koristetut; he ovat puetut pitkiin
valkeihin viittoihinsa kukkia hiuksiin kiedottuina; he odottavat.
Nuori nainen, joka seisoo syrjässä, toisia solakampi olento, vetää
katseeni puoleensa ja vaistomaisesti ohjaan minä askeleeni häntä kohti.
"Aue! Loti!" -- -- -- sanoo hän puristaen minua kaikin voimin rintaansa
vasten. -- -- --
Ja minä kohtaan pimeässä Rarahun pehmeän posken ja raikkaat
huulet. -- -- --