Kello oli noin kolme minun saapuessani rauhalliselle kadulle, missä
Rarahu odotti minua ja ilmassa tuntui jo aamun kostea tuoreus. --
Rarahu, joka oli istunut pimeässä, kietoi käsivartensa ympärilleni
minun sisään tullessani.
Minä kerroin hänelle tuosta omituisesta yöstä pyytäen häntä pitämään
omana salaisuutenaan nuo tiedot, ettei tuo kauan sitten unohtunut
tarina taas joutuisi Papeeten naisten puheen aineeksi.
Oli meidän viimeinen yömme -- -- -- ja paluun epävarmuus, ja meitä
vastaisuudessa erottavien välimatkojen suuruus heitti kaiken ylle
sanomattoman surumielisyyden hunnun. -- -- -- Tänä jäähyväishetkenä
näyttäytyi Rarahu hyvin suloisessa ja viehättävässä valossa; hän
oli tosiaankin Lotin pikku vaimo; hän oli suloisen liikuttava
rakkauden osoituksissaan ja kyyneleissään. Kaikki se, mitä puhdas,
lohduton kiintymys ja loppumaton hellyys voi kuiskata tunteikkaan,
viisitoistavuotiaan tytön sydämelle, sen ilmaisi hän maorikielellään
oudoin elein ja kummallisin kuvin.