Paljastuksia.
Yksinäisellä polulla, missä joukon kaukainen hälinä vielä kuului --
puitten synkässä varjossa, pimeässä yössä -- pysähtyi Taimaha ja
istuutui:
"Olen väsynyt", sanoi hän hyvin uupuneena. "Sano hänelle, Rarahu, että
hän puhuisi minulle täällä, minä en lähde kauemmaksi. -- Onko se hänen
veljensä, tuo?"
Tällä hetkellä tuli mieleeni ajatus, jota minulla ennen ei ollut:
"Eikö sinulla ja Ruerilla ollut lapsia?" kysyin minä häneltä.
"On", vastasi hän hetkisen epäröityään, mutta sentään varmalla äänellä.
"On -- -- kaksi!" -- -- --
Tuon odottamattoman tunnustuksen jälkeen syntyi pitkä hiljaisuus.
Minussa heräsi koko joukko outoja tunteita, surullisia, selittämättömiä
vaikutelmia.
On tilanteita, joiden mieleenkäypää omituisuutta ei voi sanoilla
ilmaista. -- Paikan viehätys, luonnon salaperäiset vaikutukset,
elävöittävät tai muuttavat muuksi tuntemamme liikutuksen, eikä enää
epätäydellisestikään osaa ilmaista niitä.