Papeetessa oli kaksi eleganttia henkilöä, Rarahu ja hänen
ystävättärensä Teurahi -- joita nuoret naiset mukailivat valikoidessaan
uuden värisiä kankaita, kukkia tai tukkalaitteita.
He kulkivat yleensä paljain jaloin, nuo pikku raukat, ja heidän
ylellisyytensä, johon pääasiallisesti kuului luonnollisia
ruususeppeleitä, oli hyvin vaatimatonta ylellisyyttä. Mutta heidän
kasvojensa viehkeys ja nuoruus, heidän vartaloittensa antiikkinen
muodokkuus ja sirous sai heidät niin yksinkertaisilla keinoilla
näyttämään hyvinpuetuilta ja olemaan ihastuttavia.
He soutelivat usein merellä hennossa kylkiäispuuveneessä, jota he itse
ohjasivat, ja heitä huvitti nauraen kulkea _Rendeerin_ peräkeulan ohi.
Kun he purjehtivat, kulki heidän heikko aluksensa pasaadituulen
puhaltaessa hämmästyttävää vauhtia, ja silloin liukuivat he, molemmat
seisoallaan, silmät hehkuen, veden pinnalla kuin näky -- He osasivat,
taitavasti ruumistaan taivutellen, pitää tasapainossa sukkulamaisen
ruuhensa, joka kuljetti heitä nopeasti jättäen jälkeensä pitkän,
valkoisen vaahtoviivan.