-- -- -- Illalla saavuimme me perin uuvuksissa ja aivan nälkäisinä
Fatauan rinteille enemmittä seikkailuitta.
Siellä tapasimme kaksi tuntematonta nuorukaista, jotka palasivat
metsästä. He olivat puetut vyötäisten ympärille solmittuun kansalliseen
_pareoon_ ja kulkiessaan ruusualueen kautta olivat he sitoneet
itselleen suuria seppeleitä, samanlaisia kuin Rarahun. He kantoivat
pitkien keppien päissä paljailla olkapäillään saalistaan: komeita
leipäpuun hedelmiä, ja villejä, punaisia ja keltaisia banaaneja.
Me pysähdyimme heidän kanssaan ihanaan rotkoon, kukkivien sitronapuiden
muodostaman tuoksuavan holvin alle.
Tuli leimahti kohta ilmi liekkiin kahta kuivaa oksaa yhteen hangatessa.
Sytytettiin suuri rovio, ja heinissä paistetuista hedelmistä syntyi
mainio ateria, josta tuntemattomat nuorukaiset iloisesti tarjosivat
meille puolet, niin kuin maassa on tapana. -- --
Rarahu oli kokenut tällä retkellä yhtä paljon hämmästyttävää ja
liikuttavaa kuin matkalla kaukaisiin maihin.
Hänen lapselliselle ymmärrykselleen oli auennut tuhansia uusia
käsitteitä -- ihmisrotujen suuruus ja muodostuminen, heidän kohtalonsa
salaisuus -- -- --