Hiukan ennen kuin saavuimme Papeurin piirin alueelle, tapasimme tiellä
Teharo'n ja Tiahuin, jotka tulivat meitä vastaan. Heidän ilonsa meidät
kohdatessaan oli rajaton ja meluava; suuret mielenosoitukset toisensa
tapaavien ystävien välillä kuuluvat täydellisesti tahitilaisten
luonteeseen.
Nuo kaksi nuorta, kelpo luonnonlasta olivat vielä kuherruskuukautena
ensineljänneksellä, mikä on hyvin suloista Oceaniassa niin kuin
muuallakin; hyvin miellyttäviä kumpikin -- ja vieraanvaraisia sanan
sydämellisimmässä merkityksessä.
Heidän majansa oli puhdas ja huoliteltu; muutenkin pikkuseikkoja
myöten esimerkiksi kelpaava. -- Keksimme siellä meille varatun suuren
vuoteen, jota peittivät valkoiset verhot ja ympäröivät alkuasukkaiden
silkkiäispuun ohennetusta ja pehmitetystä kaarnasta tekemät uutimet.
Meitä juhlittiin suuremmoisesti Papeurissa ja me vietimme siellä
muutamia suloisia päiviä. Mutta iltaisin oli siellä ikävää ja
pimeydessä tunsin minä, mitä hyvänsä meidän iloksemme tehtiinkään,
tämän maan kolkon yksinäisyyden ja viileyden. Yöllä, kun kaukaa kuului
kaislapillin valittava sävel, tai näkinkenkätorven kaamea mylvinä, olin
minä tietoinen isänmaani pelottavasta kaukaisuudesta ja outo tunne
kouristi sydäntäni.
Tiahui piti loistavia aterioita meidän kunniaksemme, ja niihin oli koko
kylä kutsuttu. Ruokalista oli hyvin erikoinen: kokonaisia heinissä
paistettuja porsaita, mainioita hedelmiä jälkiruokana. Ja sitten
tansseja ja ihania _himene_-kuoroja.
Olin tehnyt matkan tahitilaispuvussa, jalat ja sääret paljaina,
puettuna vain valkoiseen paitaan ja kansalliseen pareoon. Eipä mikään
estänyt, etten eräinä hetkinä olisi pitänyt itseäni alkuasukkaana ja
luulinpa joskus todella olevanikin yksi heistä. Kadehdin ystäviemme
Tiahuin ja Teharon rauhallista onnea. Nyt omassa ympäristössään oli
Rarahu enemmän oma itsensä, paljon luonnollisempi ja viehättävämpi.
-- Apiré-puron pikku tyttö ilmeni taas kaikessa suloisessa
naivisuudessaan, ja ensi kertaa ajattelin minä, että elämässä, hän
herttaisena puolisona rinnallani, saattaisi olla voittamaton tenho,
jossain hyvin piiloisassa piirikunnassa, jollain kaukaisimmista ja
tuntemattomimmista saarista Pomarén valtakunnassa, kaikkien unhottamana
ja maailmalle kuolleena -- saadessaan pitää hänet sellaisena kuin minä
häntä rakastin: ainoana, kesyttömänä, ja siihen liittyneenä kaikki se,
mitä hänessä piili tuoretta ja viatonta.