Papeurin puolivälissä, Maraan piirissä, hämmästyi ja ihastui Rarahu
hetkeksi -- -- --
Me olimme löytäneet suuren luolan, mikä aukeni vuoren sivusta kuin
kirkon portti, ja joka oli aivan täynnä pieniä lintuja. -- Parvi
pieniä, harmaita pääskysiä oli sisältäpäin peittänyt pesillään
kallion rosoiset seinät; niitä liiteli sadottain sinne tänne hiukan
hämmästyneinä meidän käynnistämme ja kiihottaen toisiaan huutamaan ja
laulamaan.
Entisten aikojen tahitilaisten mielestä olivat nuo pienet olennot
_varue'ita_, henkiä, vainajien sieluja; Rarahusta eivät ne enää
olleet kuin suuri lintuparvi; hänestä, joka ei koskaan ennen ollut
nähnyt niitä niin paljoa, oli se taas jotain uutta ja ihastuttavaa,
ja hän olisi mielellään jäänyt sinne, haltioituneena kuuntelemaan ja
jäljittelemään niitä.
Hänen maanihanteensa olisi pitänyt olla täynnä lintuja, että olisi
saanut kuulla, niiden laulavan koko päivän oksien pimennossa.