-- -- -- Olimme päättäneet mennä yhdessä käymään Tiahuin luo, hänen
kaukaiseen piirikuntaansa, ja Rarahu oli jo kauan edeltäpäin suuresti
iloinnut tuosta matkasta.
Eräänä kauniina aamuna läksimme molemmat jalan käymään Faan tietä
pitkin, kuljettaen olallamme kevyeitä, tahitilaisia matkatavaroitamme:
valkean paidan minulle, kaksi _pareota_, ja vaaleanpunaisen
musliini-_tapo'n_ Rarahulle...
Tässä onnellisessa maassa matkustetaan niin kuin kulta-aikana lie
matkustettu, jos matkat olisivat keksityt niin kaukaisina aikoina.
Ei ole tarvis ottaa mukaansa aseita, ei ruokavaroja, ei rahaa;
vieraanvaraisia ollaan kaikkialla, ystävällisesti ja ilmaiseksi,
ja koko saarella ei ole muita vaarallisia eläimiä kuin muutamia
euroopalaisia siirtolaisia; mutta nekin ovat vielä hyvin harvinaisia ja
paikallistuneet melkein yksinomaan Papeeten kaupunkiin -- -- --
Ensimäinen pysäyspaikkamme oli Papassa, jonne saavuimme auringon
laskiessa käveltyämme päiväkauden. Samaan aikaan palasivat
alkuasukas-kalastajat mereltä heikoissa kylkiäispuuveneissään.
Piirikunnan naiset odottelivat heitä rannalle kokoontuneina, ja
meillä ei ollut muuta vaikeutta kuin valinta yösijan saadaksemme.
Toinen toisensa jälkeen saapuivat hoikat venheet kookospalmujen alle;
alastomat soutajat pieksivät vettä voimakkailla melan iskuilla ja
soittivat meluisasti näkinkenkätorviaan kuin antiikkiset tritonit. Se
oli eloisaa ja erikoista, yksinkertaista ja primitiivistä kuin kohtaus
maailman ensimäisiltä vuosilta -- -- --
Auringon noustessa läksimme taas seuraavana aamuna matkalle. -- --
Seutu ympärillämme muuttui yhä suuremmoisemmaksi ja jylhemmäksi. -- Me
seurasimme vuoren rinteellä yksinäistä polkua, josta näki yli meren
koko suunnattoman pinnan; siellä täällä mataloita saaria, jotka melkein
epätodellinen kasvullisuus peitti: näöstä päättäen vedenpaisumuksen
aikuisia pandanuksia, metsiä, joitten olisi luullut polveutuvan
sammuneilta _lias_-kausilta. -- Taivas raskas ja lyijyinen kuin
hävitettyinä aikakausina, puoleksi verhoutunut aurinko, joka kuljetti
meren pintaa pitkin kalpeita, hopeisia juovia -- -- --
Siellä täällä tapasimme palmupuiden alle piiloutuneita kyliä, soikeita,
olkikattoisia majoja ja vakavia, kyyryssä istuvia tahitilaisia, jotka
seurasivat puoliunessa ijankaikkisten unelmiensa kulkua; tatuoituja
vanhuksia, sfinksikatseineen, liikkumattomia kuin kuvapatsaat; enkä
tiedä mitä outoa ja kesytöntä, mikä vei mielikuvituksen tuntemattomiin
maailmoihin -- -- --
Se on salaperäinen, tuo polyneesialaisten kansanheimojen kohtalo,
heimojen, jotka näyttävät primitiivisten rotujen unohtuneilta
jäännöksiltä; jotka elävät tuolla kaukana liikkumattomuudessa
ja mietiskelyssä, sammuen aivan hiljaa sivistyneiden rotujen
kosketuksesta, ja jotka tuleva vuosisata kai tulee huomaamaan
hävinneiksi -- -- --