Tahaapairu, Rarahun kasvatti-isä, harjoitti niin merkillistä ammattia,
ettei meidän Euroopassamme, jossa on niin viljalti kaikenlaisia
keksintöjä, ole varmasti vielä koskaan kuviteltu moista.
Hän oli hyvin vanha, ja se ei ole niinkään tavallista Valtameren
saarilla. Sitäpaitsi oli hänellä parta, valkoinen parta, mikä siellä
on vielä harvinaisempaa. Marquesassaarilla on valkoinen parta
melkein olematon tuote, jota käytetään kallisarvoisten koristusten
valmistamiseen eräiden päälliköiden hiuslaitteisiin ja korviin -- ja
siellä hoidellaan ja säilytetään huolellisesti muutamaa vanhusta tämän
heidän ruumiillisen olemuksensa osan säännöllistä vuoroviljelystä
varten.
Vanha Tahaapairu leikkasi kaksi kertaa vuodessa omansa, ja lähetti
sen Hivao'aan, kaikkein barbaarisimpaan Marquesassaarista, missä sitä
myytiin painoonsa kultaa.