Tiahui oli tunteittensa kuohussa suudellut Rarahua nenällään seuraten
maorirodun vanhaa, unohtunutta tapaa, joka oli jäänyt hänen mieleensä
lapsuudesta barbaarisilla saarilla; hän oli suudellut ystävätärtään
asettaen pienen nenänsä Rarahun poskelle ja hengittäen hyvin
voimakkaasti.
Noin huokuen suutelivat maorilaiset muinoin toisiaan -- huulille
suuteleminen on tullut heille Euroopasta...
Ja huolimatta kyynelistään valahti Rarahun huulille minua katsellessaan
koomillinen yhteisymmärryksen hymy, joka ilmaisi jokseenkin seuraavaa:
"Katsos tuota pientä raakalaista!... Olinpa oikeassa sanoessani häntä
siksi! Mutta minä pidän hänestä kuitenkin!"...
Ja kaikin voimin syleilivät molemmat pikkuiset toisiaan ja hetki sen
jälkeen oli kaikki unohdettu.