Rarahu ja Tiahui olivat sättineet toisiaan erittäin kiihkeästi. --
Heidän raikkaista suistaan oli monen minuutin ajan, keskeytymättä ja
esteettä tulvinut mitä lapsellisimpia ja päättömimpiä, -- sekä myöskin
sopimattomimpia haukkumasanoja. -- Samoinkuin latinalainen, uhmailee
tahitilainenkin sanoissa säädyllisyyttä. --
Se oli noiden kahden pikku tytön ensimäinen riita, ja se huvitti
suuresti katselijoita; kaikki Fataua-puron rannalla loikoilevat nuoret
naiset nauroivat täyttä kurkkua ja kiihottivat heitä:
"Sinä olet onnellinen, Loti", sanoi Tétuara. "Sinun tähtesi he
riitelevät."
Ja minun takiani se todella tapahtuikin. Rarahu oli saanut Tiahuihin
kohdistuvan mustasukkaisuuden puuskan, ja siitä johtui väittely.
Kuin kaksi naaraskissaa, jotka ovat hyökkäämäisillään ja
kynsimäisillään, katselivat molemmat pikkutytöt toisiaan kalvaina,
liikkumattomina, vihasta vavisten:
"_Tinito oufa_!" (Kiinalaisen hempukka) huusi Tiahui ponsilauseiden
loppuessa, viitaten verisesti kauniiseen, vihreään harsohameeseen.
"_Oviri, Amutaata_!" (Raakalainen, ihmissyöjä) pisteli Rarahu,
joka tiesi ystävättärensä aivan pienenä saapuneen eräältä kaikkein
kaukaisimmista Pomotu-saarista -- ja vaikkei Tiahui itse suinkaan ollut
ihmissyöjä, oli hänen sukulaistensa keskuudessa varmasti ollut niitä.
Haukkumasanat olivat molemmin puolin sattuneet kipeään kohtaan, ja
molemmat pikku tytöt raapivat ja purivat kiskoen toisiaan tukasta.
Heidät erotettiin. He alkoivat itkeä, ja sitten kun Rarahu oli
heittäytynyt Tiahuin syliin päätyivät molemmat toisiaan innolla
rakastavat suutelemaan ja syleilemään sydämensä pohjasta...