Oli päivän sammumisen aika. Minä olin yksin meren rannalla, Apiréen
piirikuntaan kuuluvalla hietarannikolla. -- Odottelin Taimahaa
tällä eristetyllä paikalla ja tunsin omituista mielenliikutusta
ajatellessani, että tuo nainen tulisi...
Eräs nainen tulikin kohta. Huomasi minut kookospalmujen alla ja läheni
minua... Yö oli jo tullut, ja kun hän oli aivan lähellä eroitin minä
oudot kasvot, jotka katselivat minua nauraen villiä naurua.
"Oletko sinä Taimaha?" sanoin minä hänelle.
"Taimaha? En. -- Minun nimeni on Tevaruefaipotuaiahutu Papetoian
piiristä. Minä pyydystän porsliinisimpukoita riutoilta ja punaista
korallia. Tahdotko ostaa sitä?"
Odotin vielä puoleen yöhön. -- Seuraavana päivänä sain tietää, että
oikea Taimaha oli lähtenyt takaisin saarelleen; minun sanaani ei oltu
viety perille, ja hän oli mennyt pois aavistamatta, että Ruerin veli
oli odottanut häntä monta tuntia hiekkarannikolla.