Hän kaivoi taskuistaan monenlaisia tavaroita, jotka hän tarjosi
lapsille: rasioita, täynnä punaista ja valkoista puuderia, pieniä,
näppäriä pukeutumisvälineitä, pieniä hopealapioita kielen raapimista
varten, ja selitti kaikkien käyttötavan -- sitten vielä kiinalaisia
makeisia, pippuriin ja inkiväärin säilytettyjä hedelmiä...
Etenkin oli Rarahu hänen kiihkeän huomionsa esineenä. -- Ja molemmat
pienokaiset antoivat hiukan pyydellä itseään, mutta pitivät kuitenkin
hyvänään hänen tavaransa, vaikkakin halveksivin huulenliikkein ja
irvistellen kuin marakatit.
Suuresta punaisesta nauhasta antoi Rarahu kiinalaisen suudella paljasta
olkapäätään.
Sitten pyrki Tseen-Lee vielä pitemmälle ja lähenteli huulillaan pienen
ystävättäreni suuta -- silloin pakeni Rarahu täyttä vauhtia Tiahuin
seuraamana. Molemmat katosivat metsään kuin gasellit kädet lahjoja
täynnä. Heidän naurunsa kuului vielä kaukaa vihreyden läpi -- ja
Tseen-Lee, joka ei kyennyt saavuttamaan heitä, jäi paikoilleen surkeana
ja nolona.