Minä olin väijyksissä oksien takana ja tein huomioita... Uteliaisuus
piti minua tarkkaavaisena ja liikkumattomana... Olin pakottanut itseni
katselemaan tätä kylpykohtausta ja varroin levottomana, mitä tulisi
tapahtumaan.
Minun ei tarvinnut odottaa kauan; oksien hieno ritinä ja kahden
pienen, vienon äänen sointu ilmaisivat kohta, että molemmat pikkutytöt
lähenivät...
Kiinalainen, joka myöskin oli kuullut sen, loikahti paikalla ylös aivan
kuin vieterin ponnahuttamana. -- Ja kainoudesta tai siksi, että häntä
hävetti auringon valossa näytellä niin suurta rumuutta -- kiiruhti hän
vaatteitansa hakemaan. -- Monet musliinihameet, jotka toinen toisensa
päälle asetettuina muodostivat hänen pukunsa, riippuivat siellä täällä
puiden oksilla.
Hän ehti lennättää ylleen pari kolme niistä, ennen kuin molemmat
pikkutytöt saapuivat.
Rarahun kissa, joka kulki ensimäisenä, käyristi, nähdessään keltaisen
miehen, selkäänsä hyvin merkitsevällä tavalla, ja kääntyi hyvin
äkeissään ympäri... Tiahui tuli sitte näkyviin. -- Hän pysähtyi
hetkeksi, kohotti käden leualleen ja naurahti käsi suullaan niin kuin
henkilö, joka näkee hyvin hassunkurisen näyn...
Rarahu katseli hänen olkansa yli ja nauroi myöskin. Sitten etenivät
molemmat päättävästi ja sanoivat viekastelevalla äänellä:
"Ia ora na, Tseen-Lee! -- Ia ora na tinita, mafatu meiti!" (Päivää
Tseen-Lee! Päivää kiinalainen, sydänkäpyseni!)
He tiesivät hänen nimensä ja itse nimitti hän Rarahua nimeltä... Hyvin
kiemailevin ilmein oli hän taas pudottanut palmikkonsa alas ja hänen
vanhat, himokkaat silmänsä säkenöivät inhottavasti.