Kansantaloutta ja filosofiaa.
Tahitilaiset muistuttavat luonteeltaan jossain määrin pikku lapsia.
He ovat oikullisia ja kummallisia -saattavat yht'äkkiä ja ilman
vähintäkään syytä tulla pahalle tuulelle; pohjaltaan aina rehellisiä --
ja vieraanvaraisia sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Taipumukset mietiskelevään elämäntapaan ovat heissä kehittyneet hyvin
korkealle; heihin vaikuttaa herkästi luonnon hymyilevä tai synkkä ilme
ja he uppoavat helposti kaikenlaisiin mielikuvituksen unelmiin...
He pelkäävät metsien autiutta ja hämärän hetkiä ja kansoittavat ne
lakkaamatta kummituksilla ja henkiolennoilla.
Öisistä kylvyistä pitävät tahitilaiset paljon; kuun valossa lähtee
nuoria tyttöjä parvittain metsiin sukeltaakseen luonnon muodostamiin
altaihin hakien miellyttävää viileyttä. -- Silloin tarvitsee
kylpijöiden joukkoon heittää vain sanan _Tupapahu_ ja kylpijät lähtevät
pakoon kuin mielipuolet. _Tupapahu_ on tatuoitujen kummitusten
nimi, joita kaikki polyneesialaiset kauhistuvat, se on omituinen,
kääntämätön, jo sellaisenaan kamala sana.
Oceaniassa on työ tuntematon käsite. -- Metsät tuottavat itsestään
kaiken, mitä tuo huoleton kansanjoukko tarvitsee ravinnokseen:
leipäpuut ja villit bananit kasvavat kaikille ja riittävät jokaiselle.
Vuodet vierivät Tahitin asukkaiden ohi täydellisessä toimettomuudessa
ja alituisessa uinailussa -- ja noilla suurilla lapsilla ei ole
aavistustakaan siitä, että meidän Euroopassamme täytyy monen köyhän
raataa näännyksiin asti ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä.