Pilvi.
Koko tuo huoleton, laiska seurue oli täysilukuisena Apiré-puron
rannalla ja Tétuara, jonka kieli kävi kuin hengen voimalla, linkosi,
sulloen sisäänsä kookospähkinöitä ja oransseja, meille ruohokossa
puoleksi nukkuville pilaa ja hullutuksia, jotka olisivat sopineet
Rabelais'n suuhun.
Kuului tuskin muuta kuin hänen rämeä äänensä sekaantuneena sirkkojen
sirinään, kun ne lauloivat puolipäivävirttään samaan aikaan kuin minun
entisaikaiset ystäväni maanpallon toisella puolen viluissaan ja hyvästi
vaatteihinsa kääriytyneinä lähtivät Parisin teattereista ulos talviyön
jäätävään sumuun...
Luonto oli tyyni ja veltostuttava, vieno viri heilutti hiljaa puiden
latvoja ja meidän paaliamme tanssi nopeasti koko joukko pieniä,
pyöreitä auringontäpliä, jotka guavepensaiden ja mimosojen lehvien läpi
seuloutuneina monistuivat lukemattomiksi.
Aivan aavistamatta näimme me erään henkilön tulevan puettuna
pitkäliepeiseen, merenvihreään harsohameeseen, pitkä tukka
huolellisesti palmikoituna, otsallaan jasmiiniseppele...
Ohuen puvun läpi saattoi erottaa neidon rinnan puhtaat muodot, joiden
kehitystä eivät mitkään esteet olleet ehkäisseet... Saattoi myöskin
huomata, että hän oli kietonut lanteittensa ympärille kallisarvoisen
_pareon_, jonka suuret, valkeat kukkaset näkyivät ohuen kankaan läpi
punaista pohjaa vasten...
En ollut koskaan nähnyt Rarahua niin kauniina, eikä hän ollut koskaan
käyttäytynyt niin arvokkaasti.
Innokas hyväksyvä ihailu tervehti häntä hänen esiintyessään... Hän
näytti tosiaankin hyvin kauniilta -- ja hänen hiukan kainosteleva
kiemailunsa teki hänet vielä viehättävämmäksi...
Hän tuli hämillään ja säikkyneenä minun luokseni, istuutui ruohokkoon
rinnalleni ja jäi siihen liikkumattomaksi posket punastuen ihomaalin
alla ja silmät alas luotuina kuin lapsi, joka on tehnyt pahaa ja
vapisee levottomuudesta, että häntä kuulusteltaisiin ja toruttaisiin.
"Sinä ajat asiaasi hyvin, Loti", kuului katselijoiden joukosta.
Ja nuorten naisten parvesta, joilta minun hämmästykseni ei ollut
jäänyt huomaamatta, kuului korkeasta ruohokosta pieniä, hillittyjä
naurahduksia, joissa piili koko joukko ilkeyttä -- ja viekas, armoton
Tétuara virkahti kaunista harsohametta tarkoittaen nuo kavalat sanat:
"Tuo _on kiinalaista kangasta_!"
Ja naurun puuskat monistuivat -- niitä tuli kaikkien guavepensaiden
takaa, niitä tuli puron vedestä, niitä tuli kaikkialta -- ja pikku
Rarahu oli purskahtamaisillaan itkuun...