Rarahu ja minä olimme jo viettäneet monta tuntia yhdessä Fataua-puron
rannalla, uimapaikallamme guavepensaiden alla, kun Pomaré esitti
omituisen avioliittotarjouksensa.
Ja Pomaré, joka tiesi kaikki mitä hän halusi tietää, oli siitä täysin
selvillä.
Minä olin epäröinyt hyvin kauan -- minä olin kaikin voimin ponnistellut
sitä vastaan -- ja tuo omituinen tilanne oli vastoin kaikkea
todennäköisyyttä jatkunut jo monen päivän aikana: kun me ojennuimme
ruohokkoon levätessämme yhdessä päivällisunta ja Rarahu kietoi
käsivartensa ympärilleni, nukahdimme me rinnatusten melkein kuin kaksi
veljestä.
Me näyttelimme molemmat perin lapsellista ilveilyä, ja varmasti ei
kukaan olisi voinut aavistaa sellaista. Jos minä olisin ollut muutamaa
vuotta vanhempi, olisin minä ehkä nauranut itselleni, tuntiessani
Tahitilais-tyttöä kohtaan samaa kuin se, "_mikä sai Faustin epäröimään
Margaretan kynnyksellä_". Se olisi kaikissa tapauksissa huvittanut
_Rendeerin_ esikuntaa ja tehnyt minut perin naurettavaksi Tétuaran
silmissä. -- -- --
Rarahun ijäkkäillä vanhemmilla, joita aluksi olin pelännyt
pahoittavani, oli tästä kysymyksestä hyvin omituinen käsitys, jota
Euroopassa ei olisi hyväksytty. Minä pääsin pian heidän ajatustensa
perille.
He tuumivat mielessään, ettei suuri, nelitoistavuotias tyttö enää ole
lapsi, eikä myöskään luotu elämään yksin... Hän ei saanut menettää
neitsyyttään Papeetessa; niin ymmärtäväinen tulisi hänen olla; siinä
kaikki mitä he vaativat.
Heidän mielestään oli Loti siinä suhteessa parempi kuin joku muu. Loti
oli nuori niin kuin tyttökin, tuntui heistä hyvänluontoiselta ja näytti
pitävän hänestä... ja sitten kun molemmat vanhukset olivat ajatelleet
asiaa, huomasivat he, että niin oli hyvä.
Johnkin, minun rakas veljeni John, joka katseli kaikkea ihmeteltävän
puhtailla silmillään, ja joka tunsi tuskallista hämmästystä, kun
hänelle kerrottiin minun öisistä kävelyretkistäni kuningattaren
puutarhoissa Faïmanan seurassa, -- Johnkin oli perin suopea tuolle
pikkutytölle, joka oli lumonnut hänetkin. -- Hän piti Rarahusta hänen
lapsellisen viattomuutensa ja hänen suuren rakkautensa tähden minua
kohtaan; hän oli taipuvainen antamaan Harry-veljelleen anteeksi kaiken,
kun Rarahu oli kyseessä. -- --
Siitä johtui se, että kun kuningatar ehdotti minulle avioliittoa pikku
Rarahun kanssa Apirén-piiristä, ei tahitilainen avioliitto meidän
välillämme voinut enää olla muuta kuin muodollisuus.