-- -- --
"Loti", sanoi minulle kuukautta myöhemmin kuningatar Pomaré suurella,
käheällä äänellään. "Loti, mikset sinä mene naimisiin pienen Rarahun
kanssa Apirén piiristä? Minä vakuutan sinulle, että niin olisi paljon
parempi ja että sinä oppisit paljon täydellisemmin tuntemaan tämän
maan..."
Hän teki minulle tämän kysymyksen kuninkaallisella parvekkeella. --
Minä olin pitkälläni matolla ja pitelin kädessäni viittä korttia, jotka
äsken olin saanut ystävättäreltäni Terialta; minua vastapäätä loikoili
omituinen vastapelaajani, kuningatar, joka hurjan intohimoisesti
harrasti écartépeliä. Hän oli puettu keltaiseen, mustakukkaiseen
aamunuttuun ja hän poltti pitkää pandanus-savuketta, joka oli tehty
yhdestä ainoasta kokoon kääritystä lehdestä. Kaksi jasmiinin kukilla
koristettua hovinaista merkitsi pisteemme, sekoitti meille lehdet ja
auttoi meitä neuvoillaan, kumartuen uteliaina olkapäittemme yli.
Ulkona satoi tuota haaleaa, tuoksuvaa rankkasadetta, joka tässä maassa
seuraa kesän myrskyjä. Suurten kookospalmujen lehvät nuokkuivat
sateessa ja lehtien vahvat suonet kiilsivät kosteudesta. Pilvikasat
muodostivat vuorta vasten kauhean, mustan ja raskaan taustan ja tuon
haaveellisen taulun yläosassa näkyi Fatauan kallio kaukana kohottavan
mustaa sarveaan. Ja myrskyn aavistuksista raskas ilma hämmensi
ajatukset ja mielikuvat -- -- --
"Mennä naimisiin pikku Rarahun kanssa Apirén piiristä." Se ehdotus
yllätti minut aivan odottamatta ja antoi minulle paljon ajattelemisen
aihetta -- -- --
Oli itsestään selvää, että kuningatar, joka oli sangen älykäs ja
ymmärtäväinen nainen, ei ehdottanut minulle euroopalaisen lain
mukaista, koko elämän ajaksi sitovaa avioliittoa. Hän oli suopea
maansa vapaille tavoille, vaikka hän usein pyrki muodostamaan niitä
moitteettomammiksi ja kristinopin periaatteiden mukaisiksi.
Minulle tarjottiin siis yksinkertaisesti tahitilaista avioliittoa ja
minulla ei sen vuoksi ollut mitään vakavia syitä asettua vastustamaan
ruhtinattaren toivomuksia, ja pikku Rarahu Apirén-piiristä oli hyvin
suloinen.
Siitä huolimatta esitin minä sangen nolona nuoruuteni syyksi sitä
vastaan.
Minä olin sitäpaitsi tavallani _Rendeerin_ amiraalin holhouksen
alainen, ja hän ei ehkä mielellään näkisi sellaista liittoa...
Sitäpaitsi on avioliitto sangen kallis seikka Valtameren saarillakin.
Ja sitten ja ennen kaikkea oli ehkä pikainen lähtö lähellä -- ja
Rarahun kyyneleihin jättäminen olisi ollut sen ehdottomana seurauksena,
ja se olisi varmasti ollut hyvin julmaa.
Pomaré hymyili kaikille näille syille, eikä tuntunut tulevan
vakuutetuksi yhdestäkään.
Hetkisen vaitiolon jälkeen ehdotti hän minulle hovinaistaan Faimanaa,
mutta silloin vastasin minä heti kieltävästi.
Silloin otti hän muodollensa vekkulimaisen, viekkaan ilmeen ja käänsi
hiljaa silmänsä prinsessa Ariitéaa kohti:.
"Jos olisin ehdottanut sinulle häntä", sanoi hän, "olisit ehkä ollut
innokkaampi hyväksymään tarjoukseni, pikku Loti?"
Näin sanoessaan ilmaisi vanha nainen, että hän oli arvannut kolmannen
ja varmasti vakavimman sydämeni salaisuuksista.
Ariitéa painoi silmänsä alas ja purppurainen vivahdus levisi hänen
ambranvärisille poskilleen. Minä taas tunsin, että veri nousi kuohuen
kasvoilleni; ja ukkonen alkoi jyristä syvällä vuorten keskellä kuin
pelottava orkesteri, joka kohottaa jännittävän kohtauksen vaikutusta
melodraamassa. -- -- --
Pomaré nauroi tyytyväisenä salaa pilalleen ja käytti synnyttämäänsä
hämminkiä hyväkseen merkitäkseen kaksi kertaa _té tané_ (mies) s.o.
kuningas.
Ecarté oli Pomarén mielihuvituksia ja häntä ilahutti äärettömästi tehdä
vääryyttä pelissä; hän teki vääryyttä virallisissa iltakutsuissakin
pelatessaan mielettömiä pelejä amiraalien tai kuvernöörien kanssa, ja
ne muutamat louisdorit, jotka hän siten oli voittanut, eivät varmasti
merkinneet mitään sen ilon rinnalla, että sai vastustajalleen "pietin".