Ne tiedot, jotka Tétuara heti antoi minulle, sisälsivät jokseenkin
seuraavaa:
-- Siinä on kaksi hupsua, jotka eivät ole sellaisia kuin kaikki muut,
eivätkä käyttäydy meidän tavallamme. Huamahine mummo, joka hoitaa
heitä, on periaatteellinen nainen ja kieltää heitä seurustelemasta
meidän kanssamme.
Tétuara olisi omasta puolestaan ollut hyvin tyytyväinen, jos nuo
molemmat pikkutytöt olisivat antautuneet minun kesytettävikseni, ja
kehoitti minua innokkaasti ryhtymään siihen yritykseen.
Löytääkseni heidät tuli minun vain hänen osoitustensa mukaan kulkea
guavepensaiden välitse, melkein huomaamatonta polkua pitkin, joka sadan
askeleen päässä vei toiselle altaalle. Se oli hiukan korkeammalla,
ja siellä kävi myöskin vähemmän väkeä kuin meidän lammikollamme. --
Siellä levittäytyi Fataua-puro taas, sanoi hän, kallion onteloon, joka
näytti erikoisesti valmistetulta parin, kolmen hyvin läheisen ystävän
seurustelupaikaksi. -- Se oli Rarahun ja Tiahuin erikoinen kylpyhuone
ja siellä oli, niin sanoaksemme, koko heidän lapsuutensa kulunut...
Se oli rauhallinen piilopaikka, jonka yli kaareutuivat suuret leipäpuut
paksuine lehvistöineen ja mimosat, guavet ja hienot sensitivat...
Raikas vesi solisi siellä pienien, sileiden kivien yli, ja kaukaa,
kuin epäselvänä mutinana, kuului pauhu suurelta vesialtaalta, nuorten
naisten nauru ja Tétuaran helistimentapainen ääni.