Esittely.
Puolenpäivän seudussa hiljaisena, tulikuumana päivänä, sellaisena kuin
tämäkin, näin minä pienen ystävättäreni Rarahun ensi kerran eläissäni.
Fataua-puron tavallisimmat vieraat, nuoret tahitittaret, nukkuivat
rasittuneina unesta ja lämmöstä ruohokossa aivan puron rannalla antaen
jalkojensa riippua kirkkaassa, viileässä vedessä. Puiden tiheän
vehreyden varjo riippui kohtisuorana ja liikkumattomana meidän yllämme;
suuret tummat, samettimaiset perhoset, joiden suuret silmät olivat
saman väriset kuin Scabiosakukka, lentelivät hitaasti edestakaisin
tai istahtivat vaatteillemme, aivan kuin niiden silkinhienot siivet
olisivat olleet liian raskaat kannattamaan niitä; ilma oli täynnänsä
tuntemattomia, huumaavia tuoksuja ja hiljalleen vaivuin minäkin tuohon
olemassaolon velttouteen, antautuen kokonaan Oceanian viehätyksen
valtaan.
Tämän taulun taustassa aukenivat äkkiä mimosa- ja guavepensaikot ja
kuului toisiinsa koskettavien lehtien hienoa kahinaa. -- Kaksi pientä
tyttöä näyttäytyi tutkien asemaa, pälyillen ympärilleen kuin reiästään
esiin hiipivät hiiret.
Päässään kantoivat he lehtiseppeleitä auringon polton suojaksi;
vyötäistensä ympärille olivat he käärineet tummansiniset keltajuovaiset
_pareot_; heidän kalpeanpunertavat, notkeat yläruumiinsa olivat
paljaat; hiukset mustat, pitkät ja valloillaan. -- Ei euroopalaisia, ei
muukalaisia, ei mitään pelottavaa ollut näkyvissä. Tyttöset tunsivat
siis olevansa turvassa ja heittäytyivät levolle kosken ääreen, joka
alkoi räiskähdellä äänekkäämmin heidän ympärillään.
Kauniimpi oli Rarahu; toinen oli hänen ystävänsä ja uskottunsa Tiahui...
Silloin tarttui Tétuara kiivaasti käsivarteeni, siniseen
merimiesverkaan, jossa kultanauhat kimalsivat, nosti sen ruohon
yläpuolelle, jonka suojaan minä olin peittynyt, ja heiluttaen kättäni
kuin pelotinta, osoitti hän sitä tytöille kuvaamattoman hullunkurisin
ilmein.
Molemmat tyttöset säikähtivät kuin pelottimen keksinyt varpuspari,
juoksivat peloissaan tiehensä -- ja sellainen oli meidän esittelymme,
meidän ensimäinen kohtauksemme...