Kun kulkee puolisen tuntia Apirén tietä pitkin, tapaa oikealla
pensaikossa suuren luonnollisen, vuoren sisään kovertuneen altaan. --
Fataua-puro syöksyy siihen koskena pärskyttäen juoksevaa, suloisen
raikasta vettä.
Siellä oleskeli koko päivän lukuisa seurue; Papeeten nuoret
kaunottaret lepäilivät ruohokossa ja viettivät lämpimiä, troopillisia
päiviä puhellen, laulellen ja nukkuen, tai vielä mieluummin uiden
ja sukellellen kuin vilkkaat kultakalat. -- He astuivat veteen
musliiniviittoihinsa puettuina, ja pitivät ne sitten märkinä yllään
nukkuessaankin niin kuin muinaiset najadit.
Sinne tuli usein matkustavia merimiehiä seikkailuille ja siellä
vallitsi neekeritär Tétuara -- ja siellä pidettiin varjossa uhkeita
pitoja oransseilla ja guavepuun hedelmillä.
Tetuara kuului melanesialaiseen, mustaan kanakkirotuun. --
Euroopasta tuleva laiva oli kerran ottanut hänet eräältä saarelta
Kaledonian luota ja jättänyt hänet Papeeteen, tuhansien penikulmien
päähän kotiseudultaan, ja täällä teki hän saman vaikutuksen kuin
englantilaisten missien joukkoon eksynyt Kongotar.
Tétuaralla oli tyhjentymätön varasto hyvää tuulta, apinamaista
iloisuutta ja täydellistä hävyttömyyttä, ja missä hän kulki kävi
jymy ja jyske. Näitten henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi oli
hän perin arvokas poikkeus veltosta seurapiiristään, ja hän olikin
Fataua-puron arvohenkilöitä.