Nyt minä yksin olen, ja nyt maailma kuoleman tarhaksi minun silmissäni
muuttunut on. Ja kun minä eteeni katson, niin minun edessäni on vaan
paljas lakastumus, ja harmaana ja jäykkänä kulkee minun tieni ulos
kaukaisuuteen edessäni.
Minä olen oleva kuningas, ja minä olen istuva kuningasistuimellani, ja
olen hallitseva suuria kansoja, ja niin minä olen oleva päivieni
loppuun saakka, mutta liikahtamaton ja harmaa on minun mieleni oleva,
ja yksi päivä on oleva toisensa kaltainen aina kuoleman päivään saakka.
Sillä minun elämäni on minun takanani, ja minä, joka olen kuningas ja
hallitusistuimellani istun, olen itseni haamu, joka itseni jälkeen olen
jäänyt, niin että minä vielä elän ja hallitsen, vaikka minun elämäni jo
hautaan vaeltava ja vaeltanut on.
Ja kelmeä on taivas minun päälläni oleva, ja kylmänä ja laimeana on
minun käteni miekkani kahvalla lepäävä, mutta elämäni loppuun asti olen
minä kestävä sentään, vaikka kaikki onkin lakastunut ja sammunut
minulta, ja vaikk'en minä elämässäni näe muuta kuin tyhjän ja onton
olon. Sillä minun elämäni pitkä tie häämöttää minun silmieni edessä
jäykkänä ja yksinäisenä, ja haudan suloinen vuode on kaukana. Ja kun
minä tässä istun, niin minä olen itsessäni niinkuin kuollut, ja minun
ohimoni ovat kylmät ja raukeat.