Jumalani, miks'et sinä minua armahda, kun minä vuoteellani makaan ja
näännyn! Sillä minä en kestä, ja minä vapisen kun minä tunnen tuskieni
hetken lähestyvän.
Minä en kestä, en kestä, ja joka hengenveto on kuormaksi minulle. Sillä
minun olemiseni on niinkuin suuri haava, josta yhtä mittaa verta
tiukkuu. Jumalani, minun kärsimykseni ovat minun lannistuksiin
rutistaneet, ja kun minä käteni ristiin liitän, ja minun pitäisi
rukoileman, niin minä huudan tuskasta.
Oh, armahda minua, suuri Jumala, sillä en minä muuta rukoile, kuin
ett'ei minun aamulla enää herätä tarvitse ja uuden raskaan päivän
valkeentumista nähdä, kun minä yöllä olen unen silmiini saanut.