Tuska, tuska! Elämä on sula tuska ja suuri kärsimys, ja elämä on kuuma
houre. Ja ihmisen elämän pohja on vaiva, ja ihmisen elämän sisältö on
hätä, ja suuri huuto käy ihmisen elämän lävitse, ja se huuto on
valituksen huuto, ja se on paljas parahdus.
Sillä ihmisen olo on tulenkipenän olo, ja ihminen itse on valkean
polte. Ja ihminen tuntee olonsa niinkuin tuikkivan palon, ja hänen
henkensä on hehkumista. Sillä elämä on kolkko ja kamala, ja elämä
kylpee tuskissa ja elämällä on kuoleman haju ja jokaista elävää elämä
ruoskii. Ja minä avaan suuni suureen huutoon, että minä saisin hätäni
mahtumaan siihen, mutta minun hätäni jää sydämen pohjalle makaamaan, ja
minun huutoni palaa takaisin sydämen päälle.
Sillä elämä on tullut ihmisen päälle, ja se on sytyttänyt hänen
ohimoilleen palavat siniset liekit, ja ne liekit ovat kammotuksen
liekkejä. Ja ihminen lentää eteenpäin ja huohottaa suu auki, kun elämä
häntä ratsastaa, ja se on elämän puserrus, joka häntä sillä tapaa ajaa.