O, Bathseba, minä näen, että sinä olet minun rakkauteni sylissä nyt ja
minä näen, että sinä olet jättänyt itsesi siihen, ja että sinä
silmilläsi riput minun huulillani, ja juot avoimeen sydämeesi minun
rakkauteni sanoja, ikäänkuin sinä selvää hunajaa sydämesi täyteen
joisit. Sillä, Bathseba, sinä olet minun ja sinä kuulut minulle ja minä
omistan sinun sydämesi ja rintasi kokonaan, etkä sinä muuta ole kuin
minun sydämeni värähdys.
Oh, minä tiedän, kuinka sinä ollut olet, minä tiedän sen, sillä minä
olen sydämessäni sen elänyt. Sillä siitä asti, kun sinä minun silloin
työnsit pois, ja olit minulle kova, ja jätit minun, niin olet sinä yhä
ja yhä minua ajatellut, niinkuin minä sinua, ja sinun ajatuksesi ovat
sinun sulattaneet, niin että nyt sinä olet sula ja paljas rakkaus
minulle. Luuletko, rakas Bathseba, ett'en minä siitä tiedä! Sillä
yhtäpäätä yötä ja päivää olen minä tuntenut sinun rakastavat ajatuksesi
ympärilläni, ja niiden hively on ollut minulle niin vetävä, että minun
joskus, kun minä olen ollut kesken toimiani, niin minun on täytynyt
kaikki jättää ja istua ja sinua ajatuksissani halaamaan ruveta, sillä
niin sinä olet minua lähellä ja minun ympärilläni ollut. Oi Bathseba,
minun sydämeni satama ja minun mieleni lämmin päivä, minun omani ja
ainoani, sinä rakastat minua!
Bathseba, sillä sinä olet minulle niinkuin maailmaksi tullut, ja minä
tunnen, että minäkin olen sinun sydämesi maailma ja kaikki, ja minä
tunnen, kuinka sinun ajatuksesi käyvät, sillä niin sinä tunnet
itsessäsi, että on niinkuin sinä sitä varten vaan olisit elämän saanut,
että sinä minun suuren rakkauteni sinua kohtaan tuntea saisit. Voi,
kuinka suloista on rakastaa, ja olla rakkautensa löytänyt, ja kuinka
suloista on kiittää, että on elämän saanut ja saa rakkaudessaan elää!
Enkä minä tiedä, mitä minä sinussa rakastan. Sillä sinä, sinä se vaan
olet, jota minä rakastan, ja minä tunnen itseni, niinkuin minä olisin
sinun orjasi ja sinun herrasi, ja minä tahtoisin sinun kaikkesi olla.
Sillä sinä, sinä olet kaikki minulle, enkä minä ymmärrä, mitä minä
sinun ulkopuolellasi näkisin, jolla minun silmissäni sisällystä olisi,
ja joka minun silmäni vetäisi. Ja kun sinä minun edessäni istut ja minä
lakkaamalla saan sinua katsella, enkä silmiäni sinusta pois käännä,
niin minä kidun sentään, sillä en minä kyllikseni sinua katsotuksi saa.
Minä luulen menehtyväni autuuteni alla, kun sinä nyt minun silmissäni
olet. Sinä minun sydämeni silitys! Sinä, sinä. O Bathseba, sinä olet
kaikki minulle, ja se olet sinä itse. Ja vaikka sinun kauneutesi sinun
kasvoiltasi hupenisi niinkuin särkyvä koriste, ja sinä kauneutesi
kadottaisit, niin yhtä kokonani minä sinua sittekin rakastaisin, ja
yhtä suloinen olisi sinun läsnäolosi minun rinnalleni, sillä se olisit
sinä, sinä aina, sinä, joka olet minun sydämeni valittu ja minun
mieleni lepo. Ja vaikka sinä tekisit jotain, joka saisi ihmiset
kauhulla kääntymään pois sinusta, ja joka saattaisi sinun maailman
pilkaksi, niin ryysyihin minä pukisin itseni ja sitä surisin, mutta
aina minä sinua seuraisin, ja olisin sydämeni voimalla sinuun kytketty
niinkuin orja ja minun rakkauteni sinuun olisi yhtä palava, sillä sinä,
sinä se olet, jota minä rakastan, sinä kokonasi eikä sinussa ole
mitään, joka ei värähdyttäisi minun sydäntäni, kun minä ajattelen, että
se sinussa on.
O! sinä Bathseba, minun sydämelläni olen minä sinuun kasvanut, ja minä
olen kasvanut sinuun niin, että kaikki muu on minun mielestäni
huvennut. Sillä tyhjä olen minä kaikelle muulle siitä asti kun minun
silmäni sinun näkivät, o, Bathseba, ja maailman kuva on kuollut minussa
kajaamasta, muuta kuin sinussa ja sinun kauttasi. O! ja väsynyt olen
minä näkemään toisia naisia, ja vaikka maailma olisi ihanimpia naisia
täynnä ja vaikka minä niiden kaikkien rakkauden voittaa voisin, mutta
sinä olisit minulta poissa, niin mailma tuntuisi minulle kuolleella ja
minä halajaisin elämästä pois niinkuin koditon, ja jos minä sinun
kadottaisin, o, Bathseba, niin voimaton olisin minä sitte enää
rakkautta tuntemaan, eikä minun silmiini sitä mahtia enää tulisi, joka
naisen sydämen taipumaan saisi. O, sillä minun rakkauteni sinuun, o
Bathseba, on suuri ja hurmattu, niinkuin se joku rikos ja synti olisi,
ja se on itsensä niin ylölliseksi lyönyt, ikäänkuin sen takana kuolema
kasvamassa olisi. O! Jumalani, mitä minä puhelen, että minä rakkauteni
sinulle ilmotetuksi saisin!
Bathseba, minä raukenen sanojeni alla, sillä minun sanani, kun minä
sinulle puhun, ovat rakkaudesta lämpimät ja minusta tuntuu, niinkuin
niiden täytyisi punaiset olla ja niinkuin niillä olisi minun sydämeni
veren väri. Voi, Bathseba, minä rakastan, ja minun rakkauteni opettaa
merkillisiä sanoja minulle.