Oh, sillä mitä minä olen tehnyt? Minä olen Urian antanut tappaa. Mutta
minä en ajattele sitä nyt, sillä minä en tahdo sitä ajatella, ja siitä
olkoon minun mielessäni pimeys!
Minä en tahdo sitä ajatella, sillä minun täytyi se tehdä. Täytyi,
muutoin minun elämäni olisi mennyt salpaan! Mutta minä olen tehnyt
murhan? -- Kun minä sitä ajattelen, niin se selkeentyy minulle. Enkä
minä tiedä, valtaako minun mieleni nyt, kun se tapahtunut on, verinen
ilo, ja oikeentuuko minun selkäni vapahtumisen tunnosta, vai vapisenko
minä itseäni, ja vaivunko minä kokoon mustien haaveiden alle. Mutta sen
minä muistan, että kun minä Joaksen eteeni käskin, ja hänen käskin
surmaamaan Urian, niin vapisi minun mieleni mustasta vihasta.
Mutta minä en ajattele sitä, enkä tahdo, sillä minä nakertaisin itseni
siihen. Minä tahdon olla vapaa, ja minun ajatukseni siitä olkoot
upotetut meren pohjaan, niin ettei siitä muistoakaan elä. Olkoot ne
musta pimeys siitä; enkä minä sitä ajattele enää! Enkä kadu.