XXXVII.

Kun minä itseäni katson, niin minä olen kuningas, ja minä tunnen sen,

sillä minä olen nostettu niin ett'ei minun yläpuolellani mitään ole, ja

että minä tiedän, että mitä minä itse tahdon, se on oikeaa. Ja minä

halveksisin itseäni, jos minä sitä tottelisin, jota toiset tottelevat,

ja se olisi sairaus, jos minun toisten mukaan täytyisi itseni asettaa.

Sillä minun sydämeni on elämä itse, ja minun sydämeni halut ovat minun

lakini, joita minun totella täytyy. Ja nyt, kun minä sen tunnen, niin

tunnen minä oloni vilpoisaksi ja syväksi, ja näen että elämä on totinen

ja vakava, ja että se asettaa ihmisen ijäisyyden väljille vesille

yksin, missä ainoastaan oman sydämen pyhä elämä on olemisen ainoa

totisuus.

Ja minä tiedän nyt, että sitä varten minä olen kuningas, että minä itse

olen oma lakini, ja että minä sydämessäni näen, mitä minä tahdon, ja

että minä omasta itsestäni voin tekojeni pohjan löytää.

Bathseba: Davidin puheluja itsensä kanssa · 第 40 / 68 题