Minä tiedän, mikä oikea on, ja se on pyhä ja seisova, ja se on yksi ja
ainoa. Mutta minun täytyy sanoa, että oikeata on kaksi. Sillä minä
tiedän, että kun minä sanon, että oikea on, niin toiset luulevat minun
toista sanoneen, kun mitä minä olenkaan sanonut, sillä he luulevat
minun sitä oikeaksi sanovan, jota hekin oikeaksi kutsuvat, ja sentähden
sanoin minä, että on kaksi oikeaa, vaikka minä tiedän että oikea onkin
yksi ja ainoa. Sillä oikeus on alhainen ja oikeus on ylhäinen, mutta se
alhainen ei olekaan oikeutta, vaan se ylempi oikeus on se, joka oikea
on. Ja se alhainen oikea, joka on se tavallinen oikea, on sen
korkeamman rinnalla vääryys. Sillä pimeässä huoneessa voi hämäräkin
paikka valuttaa, mutta kun sitte todellinen valo sisään tulvaa, niin se
äsken valuttava paikka saattaa sen uuden valon rinnalla muuttua
pimeäksi. Sentähden se, mikä ennen ja toisille oikeaksi näyttänyt on,
saattaakin vääryys olla, ja kun sitte oikea selkeentyy, joka korkeampi
ja väkevämpi on kuin entinen, niin sitte se uusi oikeus muuttaa sen
edellisen oikeuden, ja asettaa sen vääräksi. Ja siitä korkeammasta
oikeudesta, joka uusi ja väkevämpi on, minä sanoin, että se on pyhä ja
seisova, ja yksi ja ainoa.
Ja jos joku tahtoo tietää, mikä se oikea on, joka pyhä ja seisova ja
yksi ainoa on, niin on se ihmisen oman sydämen puhdas halu, joka alati
liikkeessä on. Sillä kaikki muu pettää, mutta oman sydämen halu ei
petä, ja kuka sitä tottelee, hän on majansa vuorelle rakentanut. Sillä
ihminen on Jumala, kun hän on itseänsä ja pyhää on itseänsä totella, ja
sillä ihminen itsensä aateloi, että hän omaan sydämeensä uskoo.