Kuulkaa nyt, sillä minun sydämeni lävitse käy näky ja minä näen
totuuden.
Sillä minä näen mitä elämä on. Se on täytymys. Se on oman sydämen
täytymys. Ja elämänsä täytyy ihmisen elää niinkuin se hänen sydämessään
herää.
Tämä on minun viisauteni, ja nyt minä tiedän, että hyvä ja paha ovat
narrien puhe. Sillä nyt kun minä elämän pohjaan olen nähnyt, niin minä
tiedän ett'ei hyvää ja pahaa olekkaan. Sillä elämä on itse, ja se tulee
vaan niinkuin se on, eikä se huomaakkaan että ihmiset ovat sen päälle
hyvänsä ja pahansa asettaneet, ja ihmisten hyvä ja paha ovat sitä
vastaan, niinkuin leikittelevän lapsen kädet suuren meren tuloa
vastaan. Ja kaikki, mitä tapahtuu, on pyhää, sillä sen on täytynyt
tapahtua. Mutta ihminen on vaivainen, eikä hän uskalla elämää niin
suurena nähdä kuin se on. Sentähden laskee hän pikkaiset tarkoituksensa
elämän päälle, sillä hän ei jaksaisi elää sen suuruuden rinnalla, jos
hänen se tunnustaa täytyisi, vaan hän raukenisi tuhkana sen eteen.
Sentähden hän kätkee elämän silmistänsä hyväksi ja pahaksi ja puhuu
niistä, ett'ei hänen elämästä puhua tarvitsisi. Ja puhe hyvästä ja
pahasta on niiden elämää pelkäävien löyhää puhetta, jotka sillä
etteivät he elämää katsoa tahdo, ja sitä silmästä silmään nähdä
uskalla, sillä luulevat tekevänsä, ett'ei elämää olekkaan.
Mutta elämä on ja pysyy, ja elämä on ihmisen laki, ja hän tottelee sitä
aina, silloinkin kun hän vapaasti valitsevansa luulee eikä sitä
tottelevansa tiedä. Sillä ihminen ei pääse itsestänsä, ja hänen täytyy
oma elämänsä elää. Mutta se mitä hän elää, on pyhää, ja kaikki mikä
tapahtuu, on paikallensa osannut, ja se on heikon mielensä houraama,
joka elämässään muuta luulee.
Nämä sanat minä elämästä laulan. Ja teräksisestä jousesta minä nämä
sanani singahutan, sillä minun sydämeni on jänteessä kun minä tätä
sanon, ja minä kuulen, kuinka kaari helähtää, kun nuoleni lentoon
lähtee.