Minä nousen itsessäni niinkuin suuri metsä, sillä elämä on laskenut
itsensä minun ympärilleni niinkuin kahle, ja minä tahdon kahleet rikki
kiskoa, sillä niiden alla on paha hengittää.
Oh, sillä minussa nousee, ja minun sydämeni käynti on niinkuin väkevän
meren käynti, joka rantojensa ylitse käydä tahtoo. Ja voi, sillä elämä
on suluksi itsensä minun eteeni asettanut, mutta minä pidätän itseni ja
kierryn itseeni, niin että minä sitte ponnahtaa taitaisin, kun minä
joskus ratkean. Ja sitä hetkeä minä odotan, sillä silloin minä tahdon
ylitse käydä niinkuin lamaava ja pimittävä taivaan myrsky.