Vielä minulla on yksi rakkauden korkea laulu. Sillä minun silmissäni on
suuri näky, ja minun rakkauteni on nostanut minun siihen näkyyn, ja
minä näen rakkauden itsensä.
Minä näen sen, ja se on suuri ja väkevä voima, ja se vuotaa itse
Jumalan kädestä, ja se itse on elävä Jumala. Tämmöinen rakkaus on.
Se on pyhä voima, joka elävänä ja väkevänä elämän lävitse käy, ja se on
elämän lämmin.
Mutta vielä kirkkaammin nousee minun näkyni minun eteeni, ja minun
suuri näkyni huimaa minun päätäni, niin että minä otsaani pitelen.
Sillä rakkaus nousee minun eteeni niinkuin elämän kirkastus, ja minä
näen, kuinka rakkauden voima heittää elämän ylitse järjestyksen heleät
säteet, niin että sisällinen hyminä elämän lävitse käy rakkaudessa. Ja
nyt minä näen rakkauden kaikessa, ja minä näen, kuinka sen käden alla
maailma muodostuu, ja muodot tasaiseen poljentaan asettuvat. Sillä
maailma on paljas rakkauden ilmestys ja kuva, ja rakkaus sen lävitse
kaikessa käy. Oh, sillä rakkaus on kaikki ja joka paikassa, ja rakkaus
on paino ja pidätyksen voima, ja se on maat paikoilleen vaivuttanut ja
vuorten syvät juuret asettanut, ja meret se rantojensa sisäpuolella
hallitsee. Oh, sillä rakkaus on oleminen ja järjestys, ja jokaisen se
sulkee itseensä ja vetää omaan paikkaansa, ja kun kaikki siihen on
tullut, ja kun rakkaus kaikki on sääntänyt, niin sitte asettuu ijäinen
lepo ylle, ja se ijäinen lepo on kirkastus ja taivas, ja se on
järjestyksen suuri sointu. Oh, sillä minä näen rakkauden niinkuin
maailman lain, jonka eteen kaikki taipuu, ja minä tunnen itseni
turhaksi tämän minun suuren näkyni edessä, sillä minä näen koko
maailman edessäni sointuun pyrkivän, ja minä olen heikko säkene.