Nyt minä olen elämää ajatellut, ja minä olen huomannut, ettei elämä ole
muuta kuin rakkautta. Ja kaikki muu on unta ja tyhjää houretta, ja
rakkaus ainoastaan on ainoa ja aina oleva ja rakkaus on elämä.
Sillä minä olen huomannut, että kaikki on turhuus ja tyhjä vaiva ilman
rakkautta. Sillä valta, ja kunnia ja suuret työt ovat mielen huumausta,
ja ihminen hourii niitä, kun yksinäisyyden pohjaton tyhjyys hänen
eteensä auennut on, ja hän sen käsistä kamppailla koettaa; eivätkä ne
ole muuta kuin ihmisen pelkoa itsensä tähden, kun hän yksin on.
Ja voi, te hourut ja itseviisaat ja voi, te vaivaiset henget, jotka
teeskentelette, ikäänkuin rakkaus olisi joutava leikittely ja pehmeän
mielen uni, ja niinkuin elämässä jotain suurempaa olisi kuin rakkaus,
ja niinkuin teidän pienet ajatuksenne ja teidän pienet tekonne sen
ylitse käyväiset olisivat. Oh, te vaivaiset, jotka olette kuin kuihtuva
korsi, sillä tietäkää, jos te jotain olette, niin rakkautenne voimasta
te sitä olette, ja jos teidän tekonne jotain suuria ovat, niin rakkaus
on niiden pohja, ja rakkaus on teidät niihin nostanut. Sillä elämässä
ei ole muuta, joka suurta ja syvää ja ylivoimaista on kuin rakkaus, ja
jos te jotain muuta sanotte ja luulette, niin te olette teidän
luulojenne tyhjät narrit ja näyttelijät, joille teidän toimenne teidän
päänne ylitse kasvanut on. Voi, teidän suuruutenne ja tärkeytenne
luulossa te olette niinkuin niitty, jonka heinä kuivunut on, ja teidän
puheenne on niinkuin kuivuneiden oksien rapina tuulessa, eikä teidän
olonne ole muu, kuin tyhjä liikkuminen elämässä, joka sisällöttömäksi
kutistunut on.
Sillä rakkaus, rakkaus on elämän pohja ja sisältö, ja ilman rakkautta
on oleminen synkeä ja rasittava haave ja tyhjä aikansa kulutus ja
hengetön olo, mutta rakkaus on syvä ja kaiken täyttäjä, ja rakkaus on
elämän tumma suoni, ja rakkaudessa elämä unestaan herää ja ihminen
itsensä löytää.