Bathseba, Bathseba, minun ääneni värisee pimeässä yössä, kun minä sinua
huudan!
Bathseba, Bathseba! Minä olen noussut istualle vuoteellani, ja olen
heittänyt peiton päältäni puoleen, sillä se kuumottaa. Oh, minä
ajattelen sinua, kun sinä minun edessäni seisoit ja sinun sydämesi
tulvan sanoissasi kohista annoit. Minä en saa lepoa vuoteellani, kun
minä kaiken sen muistan, ja minun täytyy nousta ylös että minä
vilvottuisin. Sinun sanasi olivat niinkuin punaisen veren suihku, ja
minä join sinun henkeäsi, kun sinä puhuit. Sillä sinun sanasi olivat
lämpimät, ja kun minä sinun rakkautesi sanoja nyt muistan, niin tunnen
minä niinkuin lämpimän kylvyn ylläni.
Oh, sinun rakkautesi nosti sinun parmoilleen, ja sinun puheesi oli
paljas rakkauden käynti, ja sinun sanasi tulivat niinkuin käyvä ja
hurmahteleva viini, joka joka jäsenen raukasee, kun sitä juo. Voi
Bathseba, kun minä tässä istun ja sitä muistan, niin on niinkuin ilma
olisi liika raskas minun ympärilläni, ja minä tunnen niinkuin sinä,
Bathseba, joka ilman henkäyksessä minua vastaan leyhyisit ja sinun
läsnäolosi minä ympärilläni tunnen niinkuin painavan halauksen.
Oh, sillä minun rintani on tumma suoni, joka hämäränä versoo, ja josta
nousee päähän huumaava huuru, joka saattaa maailman silmissä nousemaan
ja sisällisessä liikutuksessa väräjämään. Oh, Bathseba, Bathseba, minä
mainitsen sinun nimeäsi pimeässä yössä, sillä sinä liihottelet minun
ympärilläni ja lähelläni ja minussa, ja Bathseba, Bathseba, sinun
läsnäolosi minun rintaani hivelee, niin että minun on raskas hengittää,
ja sinun kättäsi minä pimeässä läheltäni tavottelen.