Nyt minä hourauksien teitä kuljen, ja nyt minä olen antanut vihan
hengen itsessäni nousta ja ylitseni käydä niinkuin pimittävän myrskyn.
Sillä hekumaa on rajattomuuteen itsensä heittää, ja siinä unhotuksen
mielelleen tavottaa.
Sortuvat muurit minun silmieni edessä maahan humahtelevat, ja lyötyjen
sotajoukkojen huimattua pakoa olen minä katsellut. Ja ylpeät kaupungit,
jotka kansojen vitsauksina olleet ovat, ja jotka jalkansa ovat kansojen
niskoille asettaneet, ne ovat minun edessäni tuhkaan heitetyt, ja
heidän kunniansa on maahan laahattu, ja heidän jumaliansa olen minä
heidän temppeleissään pilkannut.
Sillä minulle oli iloksi, kun minä sain ne maahan paiskata minun
voimallani, niin ettei niissä sitä kiveä ollut, joka ei toisensa päällä
liikahtanut olisi, ja minä lämmittelin käsiäni niiden loimuvissa
liekeissä. Sillä ne kaupungit, joiden tornit minun tullessani
auringossa ylpeästi hohtelivat, ja joiden miehet valkoisilta
muureiltansa minua ja minun sotajoukkojani pilkkasivat, ne minä jätin
mustina röykkiöinä jäljilleni, ja kun minä läksin, niin ne suitsuivat
minun takanani, ja alastomat naiset kävivät niiden keskellä ja hakivat
lastensa ruumiita.
Mutta joskus olen minä väkevyydessäni lempeydenkin juopumuksessa
hourinut. Joskus, kun minä kansat lyönyt olin, niin nostin minä
käsivarsilleni ne nöyristetyt kansat, ja vuodatin heidän päälleen
armoni maljan. Sillä he olivat minun käsissäni, ja minä olisin voinut
heidät hävittää ja jalkoihini tallata, ja sentähden oli minun
mielelleni väkeväksi houreeksi, kun minä heitä säästin, ja
sotajoukkojeni tummia laumoja pidätin, niin että ne voitetut kaupungit
jäivät minun taakseni viheliäisten ketojensa keskelle hymyilemään.
Mutta joskus minä tein vielä enemmän. Sillä minä kohotin käteni ja
nostin kansan, joka siihen asti toisia palvellut oli, ja jota toiset
kansat halveksineet olivat, sen kansan minä tomustansa nostin ja asetin
sen halveksijainsa herraksi. Ja siinä minä väkeni näin, että minä niin
heikoista väkeviä ja väkevistä heikkoja tein ja kansojen voimalle
nauroin.
Oh, sillä taivaaseen asti loimahtelevat minun otsani unet, ja
mieletöntä minä ajatuksillani takaa ajan. Ja minun sydämeni rajattomat
halut loiskahtelevat minun ylitseni, ja päivät minä hourin yhdestä
unesta toiseen, ja rajattomampaa minä yhä himoitsen, sillä minä tahdon
huumauksessa elää, enkä minä muuta lepoa itselleni näe, kuin että minä
aina saan lentää ja aina lennän.