Kun minä yksin huoneessani istun ja yön hetket tykähtelevät minun
ohitseni niinkuin raskas virta, niin istun minä ja ajattelen Bathsebaa.
Ja minun mieleni meri velloo minussa ja sen käynti on syvä. Ja minun
ylläni liihottelee Bathseban kuva, ja minä tunnen niinkuin minä hänen
läsnäolonsa ympärilläni tuntisin, ja lähelläni ja vieressäni, ja kun
minun hengitykseni nousee ja laskee, niin tunnen minä, niinkuin hän
kuumassa halauksessa minun rinnallani lepäjäisi.
Ja yö vaikenee syvänä ja yön hetket tykähtelevät, mutta minä istun,
enkä liikahda istuimellani, ja minun käteni ovat vaipuneet toistensa
päälle minun polvilleni.