Minä olin taas kauan istunut katollani ja yksin ajatellut, kun minä
yht'äkkiä huomasin, että kuu oli puhjennut näkyviin ja valaissut
pumpulaiset pilvet ympärillään. Kun minä siitä rupesin katsomaan
ympärilleni, niin näin minä ja tunsin itsessäni että ilmassa ja
maailmassa oli lauhea kevät. Sillä kuun takana oli lientäen sininen
taivas, ja kuun valaisemassa ilmassa liehui hentoa tuoksua, joka sai
ihmisen vetämään henkeänsä syvästi. Silloin minä tunsin itseni
rinnassani vedetyksi ja herkytetyksi, ja minä luulin, että minun
täytyisi itkeä. Ja ennenkuin minä mitään ajattelin, menin minä
sinnepäin, missä minä tiesin Bathseban olevan, ja kun minä tulin niin,
että minä silmilläni näin koko hänen huoneensa, niin laskin minä itseni
polvilleni, ja otin käsilläni kattoni rintanojasta, sillä minä tunsin
itseni niin heikoksi, että minun täytyi pitää kiinni. Kun minä sitte
olin kauan ja rävähtämättä suoraan sinne katsellut, ja minä rupesin
riutumaan, että minä niin lähellä Bathsebaa olin, että hän juuri minun
silmieni alla saattoi olla, niin annoin minä kyynelteni ruveta tulemaan
ja kastaa poskeni, niin että minun poskiani kylmäsi. Ja koko ajan
katseli raukea kuu ylhäältä ja tuoksuva ilma viillytteli minun
silmiäni.