Mitä minä halaan, ja mitä minun sydämeni käsittää? Katso, siinä on kuin
valkea, ja se polttaa ja ajaa. Vaikka minä meren kylmään syliin itseni
kätkisin, missä syvä viileys minun rintaani syleilisi, ja vaikka minä
vuorten korkeimmalle kukkulalle nousisin, missä paljas Jumalan taivas
minun ympärilläni valkenisi, ja missä rinnan hengitys keveästi kävisi,
niin yhtä kuumaksi jäisi minun rintani pakotus ja yhtä synkästi
kävisivät minun mieleni aallot. Sillä minun ylleni on yö ripustettu, ja
minun mieleni takana kohisee, ja se kohina on niinkuin myrskyn kohina,
joka lähestyy.
Minä olen kuningas ja minä olen mahtava kuningas. Ja minä olen nähnyt
unta, että maan piirin kaikki kansat minun eteeni polvistuisivat, ja
kun minä sitä suurta unta olen nähnyt, niin olen minä vienyt
sotajoukkoni, joiden paljous on ollut, niinkuin suuren ja nousevan
meren tulo, minä olen vienyt ne, ja suuret kuninkaat lyönyt ja
ruhtinaat lannistanut ja mahtavat kansat alamaisikseni tehnyt, ja minä
olen vaeltanut erämaitten toiselle puolelle, ja niiden kansojen tykö
kulkenut, jotka maailmojen ääressä asuvat, ja joiden nimiä ei minun
isilleni mainittu ole.
Sillä minun mieleni on ollut kuin juopumus, ja maat minä olen
houreillani täyttänyt, eikä ole rantoja minun mieleni haluilla ollut,
eikä määrää minun käteni voimalla. Mutta kauemmas on minun mieleni
lentänyt ja rajatonta minun uneni ovat palaneet. Sillä suuret ja
pauhaavaiset meret, joilla ei rantoja ole, ovat auenneet minun eteeni,
ja taivaaseen asti ulottuvat vuoret ovat minun tielleni nousseet, kun
minä sotajoukkoineni vaeltanut olen, ja niitten eteen olen minä
pysähtynyt ja palanut.
Sillä kun minä meren rannalle tullut olin, ja kun se rannattomassa
sinessä minun silmääni astui ja minun edessäni heilui ja kohisi, niin
ajoin minä hevoseni, jolla minä istuin, ulos sille niemelle, joka
kauimmaksi ulos meren syliin meni, ja kun hevonen tahtoi seisahtua,
niin löin minä sitä ja pakotin sen ottamaan jonkun askelen ulos
mereenkin vielä, niin että se seisoi polviinsa asti vedessä, ja että
suolaiset pisarat hyrskähtelivät minun kasvoilleni. Siellä minä seisoin
päivän ja yön, enkä minä edessäni muuta nähnyt kuin suuren meren ja
taivaan sen päällä, ja minä luulin rintani ratkeevan, kun minä sitä
merta kuuntelin. Minä seisoin siinä ja annoin tuulen lakata ja jälleen
herätä, ja vasta kun uusi aamu valkeni ja aurinko nousi vedestä ylös,
revin minä itseni vallalleni ja käänsin hevoseni ja ajoin pois; enkä
minä sinä päivänä silmiäni ylös maasta nostanut, ja minun vasen käteni
pysyi rinnan päälle painettuna.
Ja toisen kerran kulki minun tieni vuorien juurille, jotka taivaaseen
asti minun edessäni kasvoivat, niin että niiden hämärät harjat pilvien
taa minun silmistäni peittyivät, ja että minä niiden juurella seisoin
niinkuin maahan viskattuna. Siinäkin minä kauan seisoin ja vapisin
itsessäni. Minä näin, kun ne vuoret minun edessäni harmaassa yössä
seisoivat, ja olivat lyijynjäykät, niin että minun sydämeni oli
runneltu, kun minun silmäni niihin liittyivät, ja sitte minä näin ne
taas, kun aamu valkeentui ja helottava aurinko nousi ja niiden
huippujen lumikirkkaus minun silmiini tulvi, kun ne uiskentelivat
ylhäällä sinisen taivaan keskellä. Minä seisoin ja imin itseäni siinä,
ja minä ihmettelen, ett'eivät siivet minun olkapäistäni puhjenneet,
sillä minun haluni minussa oli syvä niinkuin meren viileä pohja, ja
minä halasin korkeudessa mukana olla, niin että minä halajoimiseni alla
kärsein.
Oh, minun houreeni ja minun palavat uneni! maat minä teillä olen
täyttänyt ja ylös tähtiinkin minä kuumat katseeni olen heittänyt! Mikä
olet sinä, julma voima, joka minun sydämeni minulle kivuksi teet?
Joskus sinä olet himmeä ja samea kuin hekuma, mutta toisen kerran olet
sinä helähtävä, kuin kirkas leimaus. Joskus sinä uumotat kuin
salavalkea ja syöt kuin kytö, toisen kerran levität sinä lentosi,
niinkuin kotka leveät siipensä. Sinä himmeä ja kammottava voima! sinä
minua hallitset ja ajat, halujen liekit sinä sytytät minussa, ja
himoilla minua piiskaat, mailman läpi minä syöksyn niinkuin käsitetty
eläin, eikä minun polttavaan janooni ikinä tyydytystä tule. Voi, sinä
sydämeeni sidottu voima, päivät sinä minua ajat, ja minä lennän
maailmojen lävitse, ja minun kurkkuni on kuiva kuumasta poltosta! mutta
kun yö tulee ja maailma valkeentuu ympärillä, niin minä jään yksin
istumaan huoneeseni, ja silloin minun käteni pusertuvat yhteen rintaani
vastaan.