Minä en enää ajattele mitään — en mitään! Kaikki on kuitenkin turhaa!
Olisi sentään hauska tietää, mistä lähtien sinäkin olet alkanut
pelätä...?
KAARLO keskeyttää painavasti.
Sinä kyllä tiedät, etten pelkää, mutta järkeni sanoo, että se olisi
vahingollista. — Jos noille rikkureille tapahtuisi jotain, niin saisi
patruuna tekosyyn pyytää tänne vaikka sotaväkeä. Tiedätkö, minäkin
ajattelin sellaista, mutta kun äsken näin nuo rikkurit, huomasin
etten ollut ennen ymmärtänyt tuota asiaa. Ne olivat varmasti jonkun
kaupungin työttömiä. Siellä oli useita, jotka varmasti olivat kärsineet
nälkää viime päivät. Kun he ovat vielä tietämättömiä, niin ei ole ihme
jos heidät saadaan lähtemään minne tahansa. Ja tuskinpa heille on
selitettykään mihin joutuvat; tarkoitan siis, että siinä on syyttömiä
joukossa.
EMIL masentuneena.
En ymmärrä, mutta kamalalta tuntuu seistä ihan toimetonna — antaa
niiden alottaa työt. — (Voimattomalla raivolla.) — Pitäisi panna
dynamiittia tehtaan kellariin ja antaa mennä kaikki ilmaan!