Minä olen tässä päättänyt koota joitakin miehiä ja ajaa ne pois — miten
tahansa... Tuletko mukaan?
KAARLO epäröiden.
Ei Emil, kyllä sinun isäsi sittenkin on oikeassa siinä, että
tuollaisesta toiminnasta ei ole hyötyä...
EMIL yhä enemmän kiihtyen.
Hyötyä! Mutta minä en välitä hyödystä — en mistään! Koko elämä on
niin kauhistavan kurjaa, ettei se maksa viittä penniä! Ja sen sanon,
että noiden rikkurien täytyy mennä täältä — jollei muuten, niin jalat
edellä... Tuollaisten lurjusten ei ole väliä, jotka julkeavat tulla
riistämään viimeisen leipäpalasen nälkää kärsiviltä lapsilta!
KAARLO sydämellisesti mutta lujasti.
Emil — sinä et saa ryhtyä mihinkään tuollaiseen! Sinun täytyy ajatella
myöskin omaisiasi ja ennenkaikkea suurta asiaamme...