Eikö Hiltu ja Antti ole vieläkään tulleet?
LIISA tulee kyökistä. Hänen kasvonsa ovat tavattoman kuihtuneet ja
kalpeat ja hän yskii vähän väliä käheästi.
Ei — mahtanevatko ne lapsiparat mistään puita saada. Kun eivät vain
palelluttaisi jalkojaan, siellä oli jo äsken 28 astetta pakkasta.
KORPI levottomana.
Voi sentään. Ei niitä olisi pitänyt päästää sinne. Mutta sekin herättää
huomiota jos itse menisi. Missä Anni on?
LIISA vavahtaa kuin yllätetty pahantekijä ja sopertaa.
Anni tuota... Anni on — on vähän asialla... Kai hän — pian.
KORPI ei ole huomannut Liisan pelästystä, vaan menee kattolampun ääreen
ja raapaisee tulta, tarkastaen öljysäiliötä.
Vieläkö öljyä on jälellä?
LIISA änkyttäen.
Ei ole tippaakaan.
(Menee ulos.)
KORPI kuin itsekseen.
Kaikki vaan näkyy loppuvan... (Tulee pöydän ääreen, sytyttää pienen,
lasittoman läkkilampun ja alkaa sen valossa silmäillä pientä
punakantista lentolehteä.)
LIISA tulee taas sisään ja etsii jotain makuuvaateläjästä. Alkaa
aralla, hermostuneella äänellä.
Vilho... koeta nyt vihdoinkin vaikuttaa, puhua siihen suuntaan, että se
lakko lopetettaisiin, sillä...
KORPI keskeyttää kiusaantuneena, miltei rukoillen.
Älä nyt taas Liisa... anna minun olla rauhassa! Meidän täytyy vielä
kestää jotenkin — edes pieni aika...