Sehän on mahdotonta! Jos lakkoa jatkuu vielä neljännen viikon, niin
meille tulee eteen nälkäkuolema...
KORPI katkerasti.
Tulkoon sitten! Nälkään saamme kuolla silloinkin jos ne voittavat ja
alentavat palkat mielensä mukaan! Näin kuollaan ainakin _nopeammin_ —
ei tarvitse niin kauan kitua!
LIISA vapisevalla äänellä.
Voi Vilho, mitä sinä puhut...? Etkö sinä enää mitään välitä minusta ja
lapsista, heidän kärsimyksistään?
KORPI tuskallisen kiihkeästi.
Liisa parka... Ei nyt auta ajatella sitä vaikka joudummekin kärsimään
jonkun viikon! Olethan itsekin monasti sanonut, ettemme elä sellaisella
palkalla — tässähän on kysymys _olemassaolosta_... Eikä lakkomme koske
yksinomaan meitä, se vaikuttaa tavallaan koko maan köyhien elämään. Jos
me voitamme, alkavat työläiset kaikkialla herätä ja järjestyä, vaatia
oikeuksiansa. Tappiomme taas masentaisi köyhien mieliä, levittäisi
toivottomuutta. Niin Liisa, meidän täytyy vielä kestää...
LIISA tukehtuneesti.
En minä itsestäni mitään välittäisi, mutta kun lapset... Ja pikku Aune
on tänään tullut niin kovin heikoksi, kyllä hän vaan kuolee...
KORPI hätkähtää ja änkyttää sekavasti.
Onko, onko Aune sairaampi...? Olihan hän vielä eilen... tuota... Mistä
hän niin äkkiä on huonontunut...?
LIISA peittäen kasvonsa.
Kysytkö sinä sitä? Täytyyhän pienen lapsen vatsan mennä piloille kun
ei saa muuta kuin hapanta leivänpurua. — (Tukehtuneesti nyyhkyttäen.)
— Kahteen päivään ei enää ole tullut tippaakaan rintaa — imee ihan
turhaan... Tänään ei saatu enää maitoakaan — eilen sai pienen tilkan...