Virtoina valuivat kyyneleet silmistäni nuo rutistuneet rivit luettuani
ja useampia kertoja suutelin tuota ränstynyttä paperia, joka minun
mielestäni nyt oli tuhatta kertaa kalliimpi noita sen sisällä äsken
olleita hopeita. Huolellisesti käärin sen kokoon ja kätkin lähimmäksi
sydäntäni aikoen aina säilyttää sen siellä kallihimpana muistona
armaasta äitivainajastani.