_Ilmoka-järven ranta--sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen
Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää.
Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka
aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita.
Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta
loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne.
Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka
oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä,
eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje.
Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen
niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen._
VIESTINVIEJÄ
_Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean
poikki etualaa kohti oikealle_: Voi turman päivää!
_Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä
juoksua._
ÄÄNI
_Metsässä_: Hei hei, tännepäin!
TOINEN ÄÄNI
_Taempana:_ Onko järvi siellä?
ENSIM. ÄÄNI
Uoma näkyy--joutukaa! _Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja
miehiä._
VIESTINVIEJÄ
_Juoksee aukeanpuolelta uomaan:_ Hei! Sieltähän jo tullaan..
ENSIM. TULIJA
_Syöksyy metsästä uomaan:_ Hei! Mitä on tapahtunut?
TOINEN TULIJA
Tytöt tajuttomina kylään juoksivat..
KOLMAS
Onko se totta...?
VIESTINTUOJA
_Epätoivoisesti käsiään heilutellen:_ On. Tuho on tullut!
ÄÄNIÄ METSÄSTÄ
Tänne, tänne! _Yhä useampia juoksee paikalle._
VIESTINTUOJA
Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja
kannaksen poikki kantamaan. Sitten--
UUSI TULIJA
Mitä on, kuinka on?
ENSIM. TULIJA
_Malttamattomana:_ Mitä sitten?
VIESTINTUOJA
Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan--
JOKU
Häpeämätöntä!
VIESTINTUOJA
Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat--
JOUKKO
_Raivostuneena:_ Alasti...? Hirtehinen! Julkikonna!
VIESTINTUOJA
Vetohihnoista vetivät--konna itse taljoilla veneessä--pitkä vaateruoska
kädessä. Sillä viskoi alastomia--nyki--nauroi--
JOUKKO
_Hurjana:_ Rietta! Hirtehinen! Surma!
JOKU
_Uoman pohjaa tarkastellen:_ Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy!
VIESTINTUOJA
Tuolla rannassa muut pääsivät--Ilvin raastoivat taljoille--
JOUKKO
_Yhtaikaa:_ Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne,
jousenne, joutukaa! _Lähtevät juoksemaan järvelle päin._
JOKU
_Huutaen:_ Hei, tuolla on jotain! _Osottaa aukealle._
USEAT
Mitä!? _Kääntyvät._
VIESTINTUOJA
Tuhojen tuho! _Juoksevat kaikin aukealle._
_Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin
kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni
vaate--märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain
jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän
peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen._
USEAT
_Kauhistuneina:_ Ilvi!?
TOISET
Kuollut...?--Mitä tämä!?
ENSIM. KANTAJA
Hukuttautui, tyttörukka. _Laskevat ruumiin maahan vasemmalle._
TOINEN KANTAJA
Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi
hulluna rannalla. Ei ollut venettä--kahlaamalla etsimme--henki poissa.
PUISMA
_Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa:_ Missä on Ilvi?
Onko kukaan Ilviä nähnyt?
JOKU
Jumalat poika-parkaa armahtakoot!
PUISMA
_Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa:_ Siis totta!? _Heittää
jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen:_ Ilvi, Ilvi! _Parkasee:_ Kylmä!
Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! _Hypähtää ylös:_ Missä konna? Läpi
maksan ammun, miekkaan seivästän! _Tempaa jousensa:_ Ääh--siellä vielä
näkyvät! Kosto! _Lähtee juoksemaan rantaan päin._
USEAT
Kosto, kosto! _Juoksevat mukana._
PUISMA
_Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää._
JOKU
Hullu! Ei yllä puoliväliinkään.
PUISMA
_Laskee jousensa, hurjana:_ Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen!
Vene vesille! _Lähtee juoksemaan rantaan._
TOINEN
Ei ole venettä rannassa!
KOLMAS
Vene Laudusta!
JOUKKO
_Kiihkeästi:_ Vene Laudusta!
PUISMA
_Juoksee takaisin, heittää jousensa:_ Aseet pois! Joutuun!
JOUKKO
Joutuun, joutuun! _Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat
uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi._
MUUAN JÄÄNYT
_Huutaa:_ Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! _Toisille:_ Jo tuli
elämästä loppu!
ENSIM. KANTAJA
Loppu. _Toisille kantajille:_ Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin,
lähtevät oikealle.
RIPSÄ
_Käy jälessä, itkee ääneen._
TOINEN JÄÄNYT
Tyynny, Ripsä--ei se itkusta parane, tyttöparka! _Jälelle jääneille
raivostuneena:_ Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja
riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa..
ENSIMÄINEN JÄÄNYT
Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia
ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet!
MUUAN VANHUS
_On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi:_ Kyllä olemme nyt alasti
riisuttuja joka mies. _Osottaa kädellään:_ Katsokaa noita vesiä ja
vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin
hornan tulisen lammen partaalla!
ENSIMÄINEN
_Kiivaasti:_ Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole
elävien ilmoilla!
KOLMAS
Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko?
NELJÄS
_Tuimasti:_ Mitä tarkotat!?
KOLMAS
Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä--että
voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen?
USEAT
_Korvallistaan raapien:_ Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta..
TOINEN
Horna teidän puolianne! Henki hengestä!
ENSIMÄINEN
Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille?
KOLMAS
Niin on tehtävä--pojille on puhuttava järkeä.--Kas, taitavat jo tulla!
_Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa
suurta venettä molemmin puolin hangoista._
ENSIMÄINEN MIES
_Viipottaa kättään:_ Hei, pojat!
MUUAN VETÄJISTÄ
Ei nyt ole aikaa! _Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat
miehet rientävät jälessä._
ENSIM. VETÄJÄ
Neljätoista ja melamies!
TOINEN VETÄJÄ
Kaikki jouset veneeseen! _Jotkut juoksevat aseita hakemaan._
ENSIM. MIES
On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan.
Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille.
VETÄJÄT
Mitä...?--Urmaanko pakeille, Jumal-avita!--Ei, me isketään!
TOISET
Ei ei!
TOISET
Vene vesille! _Työntävät._
TOISET
Ei! _Pitävät vastaan._
TOISET
Vene vesille, taikka tässä tulee--
TOISET
Ei! _Syöksähtävät uhaten vastakkain._
MUUAN VETÄJÄ
Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka.
_Kiistelijät asettuvat._
MUUAN VANHA MIES
Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla;
ellei sieltä apua, sitten nytistetään.
USEAT
Olkoon niin.
JOKU
Hornaan vanhimmat!
PUISMA
_Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu
rajusti veneeseen._
JOTKUT
_Pidättävät._
PUISMA
_Julmistuneena:_ Kynnet irti!
PIDÄTTÄJÄT
Ei, maltu hurja!
PUISMA
Kynnet irti, taikka tulee lihaa!
PIDÄTTÄJÄT
Ei!
PUISMA
_Tempaa miekan huotrastaan:_ Niin tulkoon lihaa! _Huitoo
miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät
miekan pois._
PUISMA
_Reutoo raivona toisten pidellessä:_ Kurjat, raukat, petturit!
VANHA MIES
Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. _Kiertävät tuppivyön Puisman
käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo
alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman
harmistuneina selin._
PUISMA
_Raivona metsänlaidassa:_ Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat
kaarneet nokkikoot!
ÄLYTIKKA
_Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan,
hilpeästi:_ Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? _Hypähtää ketterästi
rannalle._
VANHA MIES
Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli
kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi,
että raukka järveen juoksi--pojat tahtoivat kostaa.
ÄLYTIKKA
Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!--Hm, tytöt, hm... Katsokaas, se oli
omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita
ihraista roikaletta vetämään--katsokaas, äly, äly joka asiassa! _Huomaa
miesten vyöllä miekkoja_: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee
oikein sievä saalis..
MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES
Taitaa tulla! _Tarttuu häntä kaulukseen rajusti:_ Mikä olet miehiäsi?
ÄLYTIKKA
Noh noh, ystävä!--Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen
isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän
kuin kukaan koko Merviassa--
KESKI-IKÄINEN
_Tarttuu molemmin käsin_: Hyvä on, jo riittää keruusi! _Toisille_: Tämä
»Älytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille
valmistaneet. Minun sanani on: hirteen!
JOUKKO
_Vapautuneen hurjana_: Hirteen! _Joku_: Veroista ja miekoista!
_Toinen_: Imarista ja Ilvistä! _Kolmas_: Kaikesta kurjuudesta! _Neljäs_:
Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! _Käyvät raivostuneina käsiksi._
ÄLYTIKKA
No no, ei sentään leikkiä lasketa!
ERÄS
Ei--ala astua!
TOINEN
_Tuo rannalta pitkän hihnan:_ Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja!
JOUKKO
_Hurjan riemuisena:_ Hyvä, hyvä, hyvä!
ÄLYTIKKA
_Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä_: Oikeinko te tosissanne?
Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät
kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin--
KESKI-IKÄINEN
_Karjasee kauheasti_: Ei mitään porutikkaa! _Vievät kiireisesti metsään
vasemmalle._
ÄLYTIKKA
_Itkien ja hätäisesti rukoillen_: Väärin, väärin... Viaton olen... En
kellekkään pahaa tehnyt... Puhutaan vielä--_huutaa_: niistä isommista
ja viisaammista! _Äänettömyys._
VANHA MIES
Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? _Työntävät veneen vesille,
useita miehiä hyppää veneeseen._