TOINEN ORJA
Minä olen Jolma, Horhojan isäntäorja ja niinkuin orjain johtomiehiä ...
tämä kumppani on Jönkä. Me tultiin puhumaan siitä, että asiat nyt ovat
hullusti--
URMAS
Orjainko asiat...?
JOLMA
Niin. Muronni yllyttää ja lupaa vapauden--
URMAS
_Kivahtaen_: Hullujako olette? Ovatko he vapauttaneet omat orjansa?
JOLMA
Jaa, jaa, mutta se vapauden asia--
JÖNKÄ
Siinä se juuri on solmu!
JOLMA
Ja me kuultiin että sinä olisit sen puolesta, että orjat
vapaiksi..
URMAS
Minä olen sen asian puolella, mutta aika ei ole nyt sopiva.
JOLMA
Meidän mielestämme se on nyt juuri kaikkein sopivin. Katsos, se
vapauden ja vastaaniskemisen henki, joka nyt on maassa, on meissäkin--
URMAS
_Kiivaasti_: Vastaaniskemisen...?
JOLMA
_Välttelevästi_: Tarkotin että meidän keskuudessamme asiat ovat nyt
niinpäin ... kuinka sanoisin ... että me emme tiedä mitä tuleva on...
URMAS
_Nousee sillanteelle toisten luo. Neuvottelevat hiljaa keskenään,
josta kuuluu ainoastaan katkonaiset: ei koskaan--täytyy, täytyy!_
_Palaa orjain luo_: Me otamme asian harkittavaksi. Ehdotamme että
kaksikymmentäviisi täyttäneet pääsevät heti vapaiksi ja muut sitä mukaa
kuin tämän ijän täyttävät. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden päästä ovat
kaikki vapaat.
JOLMA
_Korvallistaan raapien_: Se on joteskin pitkä aika. Me kuolemme
ennen sitä me...
URMAS
_Kiusaantuneena_: Mutta itsehän te pääsette heti! Hyvä jos saamme
tähänkään suostumaan. Menkää, menkää, ja selittäkää tämä kaikille!
JOLMA
_Kumartaa, hätäisesti_: Kyliähän me... _Jöngälle_: Niin, kyllä kai
me ... _hiljemmin_: ei me muronnien kautta kuitenkaan...--Niin, kyllähän
me koetetaan. Mutta ilmottakaa nyt pian, sillä me ... emme tiedä mitä
tuleva on... _Menevät_.
URMAS
Kaikki yhtaikaa, sakeana ja sekaisena kuin kevättulva! Vaikka minulla
ei ole mitään vastaan, se vain vahvistaa sukumme voimaa.
HALLO
_Olkapäätään kohauttaen_: Haaveilet, kuin runonruikuttaja kanteleen
ääressä! Joukot ovat joukkoja ja pysyvät joukkoina. _Osottaa maahan_:
Tuolla on niiden paikka, kansan varallisuuden maaperänä, josta se itse
kohoaa korkeana ja kauvas näkyvänä!
URMAS
Heitä--emme sovi siinä yksiin.--Mutta miekkoja, miekkoja!
ROUKA
Paljoko meidän pitäisi vähintään saada?
URMAS
Ainakin puolet.
HALLO
_Lyhyesti_: On etsittävä kätköpaikat, on annettava palkkio niille,
jotka ovat avullisia!
URMAS
Oh jumalat tätä kurjuutta! _Lauhtuen_: Niin niin--onhan parempi
että me etsimme, kuin että muronnit tulevat etsimään.
HALLO
Mitä aijot ryöstettyjen miekkojen suhteen?
URMAS
On koetettava saada takaisin.
HALLO
Anna takoa yhtä monta sijaan--se on kohtuus!
HÄMERI
_Ihastuneeena_: Oiva keksintö!
URMAS
No niin, no niin--kunhan pääsemme rauhaan.
HALLO
_Olkansa yli_: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät!
URMAS
_Kiivaasti_: Ei, siihen en suostu!--Mutta meidän täytyy vielä
tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin
vanhimman luona.--Näkemiin! _Toiset menevät._
_Urmas yksikseen_: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren
jalkoihin! Se on kuin painajainen--ei saa edes huudetuksi.
_Nousee sillanteelle_: Kuinka pahuus on voimakas, kun se on kokonainen!
_Katkerasti_: Te luopiot, te luopiot! Miksi te säritte minun aatteeni,
miksi te tämän suvun uudelleen pirstasitte!
SÄTENE
Joukko niitty-mervejä pyytää puheille!
URMAS
Taas...? Ei hengähdyksen lomaa!--Niin niin, anna tulla! _Käy vastaan.