_Urmaan pirtti.--Urmas ovenpuolella tervehtää Roukaa, Halloa ja erästä
kolmatta vanhinta Hämeriä._
ROUKA
Huonoa! Metsä-Merviasta on saatu tuskin kolmatta osaa.
URMAS
_Kiivaasti_: Tuskin kolmatta saa...? _Nousevat sillanteelle_.
HÄMERI
Minun kuulumiseni ovat vielä huonommat. Viiron kulmalta ei ole
saatu sitäkään.
URMAS
_Polkee jalkaa_: Mutta sen täytyy onnistua! _Kuin anteeksi pyytäen_:
Istukaa, ystävät!--Minä en tätä ymmärrä...?
ROUKA
Monet pienet seikat vaikuttavat. Jo vanhimpainpirtin polttaminen
heitä suuresti rohkaisi. Sitten parjaus--
URMAS
_Kuohuen_: Niin, se parjaus--sitä vastaan ovat jumalatkin voimattomat!
HALLO
_Olkapäitään kohauttaen_: Parjaus ei paljon paina--toimekkaat miehet
tässä kolttoset tekevät! Imari-heittiö Änetsässä on villinnyt
kokonaisen kulmakunnan.
HORMA
_Tulee kiireisesti_: Terve! Myöhästyin, vaan tuonpa sitten uutisiakin!
KAIKKI
No...? _Nousevat uteliaina. Urmas käy vastaan._
HORMA
Malttakaa, malttakaa! _Tervehtii Urmasta. Riemukkaasti_: Veenit
lähtevät tästä maasta, ja ainiaaksi!
TOISET
_Hämmästyneinä_: Mitä...? Älä!
HALLO
_Nauraa myrkyllisesti_: Hyh hyh hyh hy-hy-hy... Vai sankarit
käpälämäkeen, hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy.
HÄMERI
_Viipottaa kättään_: Jumalat tuulta purjeisiin pullistakoot!
URMAS
_Joka on seisonut mietteissään, Hormalle tiukasti_: Leikkiäkö lasket,
mies?
HORMA
Kaukana siitä! Muuttavat aina Itariaan saakka. Ensimäistä alusta jo
varustetaan ja tietoa levitetään kansaan.
URMAS
Vai Itariaan...? _Raivostuneena_: Kun menisivät,--mutta he eivät mene!
Sillä aluksissa ei kule ne maat, ne pirtit, kaikki se hyvyys, minkä he
täällä ovat koonneet. Mutta: tietoa levitetään kansaan! Niin juuri, te
maineensairaat suupaltit, se oli oiva temppu! Taas röyhkeys nousee,
taas muutamia kymmeniä-satoja miekkoja maahan kaivetaan--koska sankarit
pääsevät meren taa turviin. Horna!
SÄTENE
Sanantuoja Vuori-Merviasta kiireisellä asialla!
URMAS
Anna astua! _Käy sillanteen reunalle_.
SANANTUOJA
_Tulee pölyisenä ja hengästyneenä_: Olen Veitaan sanantuoja. Meidät
yllätti onnettomuus--
URMAS
_Kärsimättömästi_: Sen näen päältäsi! Etkö osaa kertoa?
SANANTUOJA
Meiltä kaikki ryöstettiin Siiranteen ahteessa. Päällemme hyökkäsi
aseellinen joukko--
URMAS
Manala! Miksette pitäneet puolianne?
SANANTUOJA
Meitä oli liian vähän. Emme arvanneet--
URMAS
Tyhmät, pöllöt!--Missä isäntäsi, eikö hän uskaltanut itse tulla!
SANANTUOJA
Isäntäni makaa haavottuneena. Yksi kuoli, kaikki muut ovat haavottuneet
pait minä.--Minkä tiedon saan viedä isännälleni?
URMAS
_Hurjistuneena_: Sen tiedon että hän on... _Malttuu_: Mene lepäämään,
saat myöhemmin tietosi. _Sanantuoja lähtee._
Varro! Paljoko teillä oli?
SANANTUOJA
Vähän kahdeksatta sataa.
URMAS
_Huutaen_: Kahdeksatta sataa? Koko Vuori-Merviasta? Mitä te olette
tehneet, miehet?
SANANTUOJA
Kaikki mitä ihmisestä irti saa! Siellä tietäjät villitsivät.
URMAS
Tietäjät..?--Saat mennä.
_Nousee korokesillalle, kiihtyneenä_: Tietysti, tietysti heidänkin pitää
Hiittä palvella, kun maa on vaarassa!
HORMA
Sen pahempi he ovat koskemattomat.
URMAS
He eivät saa olla koskemattomat! Riistämme niskottelevilta
uhrintoimituksen!
HALLO
Ja siihen loppuu uhriannit, heidän hengenpitimensä--tepsii, tepsii!
ROUKA
_Urmaalle_: Mutta, hyvä ystävä, eihän meillä ole oikeutta--
URMAS
_Rajusti_: Sen oikeuden otamme, Mervian nimessä! Vastustus on
murrettava--miekkoja, miekkoja, vaikka maan alta!
SÄTENE
Kaksi orjaa pyrkii puheille!
URMAS
Orjia...? _Katsoo kysyvästi toisiin_. No, anna tulla. _Käy sillanteelta
alas.