USEAT
Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa!
URMAS
_Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine kasvoineen ja
harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ärsyytyneesti, sitten
lujan painokkaasti_:
Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että
vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla!
Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja
elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää
riistaa sekä meille että heille.
Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän
pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo
koskaan asua.
Mutta, sanotte, on kysymys _omistuksesta_, ja se on kunniassa pidettävä!
Niin on... _Miettii silmänräpäyksen_: Mutta mikä _on omaa_? Rajakorpi on
meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat jumalain
kuohuttamat--emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet. Näin voi
myös ajatella, näin voi _naapuri_ ajatella. _Todella omaa_, sanon minä,
on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa--kaikki täällä: pellot,
kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme
syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta
kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa
pohjalla. Mutta _niiden_ rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin
sanomme: seis!
Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä.
Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän
miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon.
Älkää kutsuko niitä tänne--sanon, ja ymmärtäkää puolesta
sanasta--_viittaa kädellään etäisyyteen_:--voisivathan ne olla jo
ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ääneti._
JOKU
Se oli painava puhe!
USEAT
Ei, ei! Ei kelpaa!
TOINEN
Oliko se Urmas, joka noin puhui...?
KOLMAS
Hornan henki se oli!
NELJÄS
Kansa lupasi vastata!
VIIDES
Voi onnettomuuden yötä!
KUUDES
_Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä_: Aukasitte veräjät,
aukasitte veräjät, pelkurit!
_Kansa on lähtenyt liikkeelle. Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan,
kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan
itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla._
VANHA UKKO
_Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti_: Petitte,
petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan
rajalla--pirtinpituinen hirsi veressä ui--voittivat, miehiä olivat! Me
tappelimme muronnien kanssa--veressä uimme, hävisimme, mutta miehiä
olimme! Nyt pojat pelkäävät ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa!
JOUKOSTA
_Ristiin rastiin huutoja_: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin!
--Urmas hornaan!--Hiljaa!--Mervit pettivät! Koira on koira!--Suus kiinni!
Veenit pettivät!--Hiljaa, kansa on yhtä!--Urmas-konna! Konnalla on konnan
koukut!--Hiljaa!--Jumal-avita!--Taar-avita!
KOVAS
_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna
käräjämäelle joka mies--päätös kumoon!
KANSA
Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon!
JOKU
Petturit eroon!
KANSA
Eroon! Eroon!
JOTKUT
Ei, ei!
JOKU
Revimme pirtin!
KANSA
_Yhtaikaa hurjasti--Toiset_: Revimme, revimme! _Toiset_: Ei, ei, ei!